tiistai 7. syyskuuta 2010

Kun kissa on poissa niin hiiret hyppii pöydällä...

Mies on työmatkalla, joten kerrankin voin hyvällä omalla tunnolla (jos ei ota huomioon, että siivottavaakin löytyisi) viettää illat ompelukoneella lasten mentyä nukkumaan. Eilisen saldona oli tytön sammareiden viimeistely ja pipo viilenevää syksyä varten. Molemmat näistä on olleet niin sanottuja pidempiä projekteja.





Tytön housut kyseisestä kankaasta on ollut suunnitteilla jo minun äidilleni. Mä päätin olla siirtämättä moista velvollisuutta enää tyttärelleni ja nappasin kaavan Ottebrestä 1/2007. Housut ovat aika leveät, vaikka kavensinkin mallia hieman. Hankaluuksia tuli eteen vyötärökuminauhan kanssa. Kokeilin "yöpaita"kuminauhaa ja reikäkuminauhaa. Ensimmäinen oli liian lurua ja toinen aivan liian jäykkää. Käytin lopulta ensimmäistä, mutta saas nähdä, pitääkö vyötärölle pujottaa toinen kapeampi kuminauha rinnalle. Täytyy varmaan jatkossa käyttää perinteistä tapaa tikatun kuminauhan sijaan ja ommella vyötärölle kuminauhakuja. Onpahan sitten säätövaraa.

Frilla peppuun laitettiin tytön toiveesta, itse meinasin jättää surutta pois.



Ajatus tätä piposta syntyi sentään vaan keväällä, mutta lämpimät ilmat ehtivät ennen pipon valmistumista. No, nyt minä ehdin ensin.

3 kommenttia:

Kissa kirjoitti...

Pipo muistuttaa epäilyttävästi syntymäpäiväkakkua:-)

Anonyymi kirjoitti...

Heips!
Kivan näköiset pöksyt olet tehnyt! Omiin vaatteisiin ompelen aina nauhakujan mielummin, jotta on sitten vähän lihomis varaa ;). Saako udella miten olet tehnyt leppäkertun pipoon? Oletko tehnyt pipon fleecestä vai jostain muusta materiaalista?
-serkkusi Tuuli-

Nina kirjoitti...

Kissa: Niinpä taitaa muistuttaa. Liityisikö jotenkin siihen, että tuo on aika yksinkertainen kuva ja värejäkin on vain kaksi :)

Tuuli: Joo, tuo kuminauhakuja on kyllä kivemman näköinen, kun rypytystä on koko ajan tasaisesti joka puolella, mutta kyllä tuo kuminauhakuja voittaa käytännöllisyydellään. Ja pipo on tosiaan fleeceä. Pilkut ja pää tuntosarvineen on jämätrikoota ja kiinnitetty ensin kaksipuoleisella liimakankaalla ja sitten siksakattu päälle, siipien ääriviivat on puolestaan vaan ommeltu tiheälä siksakilla tuohon fleeceen. Yksinkertaista siis. Ääriviivoissa siksak alkoi venyttää fleeceä, joten otin avuksi irtirevittävän tukikankaan (ensimmäinen kokeilu moisella) ja se auttoi.