Nuppupeitto yhdelle pienelle nupulle

Ristiäislahjaksi yhdelle pikkuruiselle sukulaistytölle syntyi nuppupeitto.

Toinen puoli ja aplikaatiot veluuria, toinen puoli jotain pehmoista

puuvillatrikoota. Idea pupupeittoon ja vinkki pupumalleista tuli

eräästä blogista, jota en nyt löydä mistään.

Mutta kiitos kaunis sille, joka tunnistaa oman peittonsa tästä.

Lahjuksia

 

Lasten serkkutyttö vietti hiljan syntymäpäiviä.

Keväällä jo hyvissä ajoin päätin virkata lahjaksi huovutetun

kassin tuhotakseni vähän lankavarastoja.

Samassa yhteydessä annoin neiti Eelle

pienen jämäkerän Novitan seiskaveikkaa.

Hän ilmoitti saman tien tekevänsä serkulleen

lahjaksi tipun aiemman päiväkotiaskartelun innoittamana.

Tämmöinen sirpakka lintuneiti pääsi siis pesimään

serkkutytön pehmoiseen sydänkassiin.

Liskopaita

 

Tilasin aikanaan muistaakseni Iinulta kahta Campan-trikoota.

Ovat muuten mielestäni laadukasta kangasta.

Niistä syntyi liskopaita Ottobren 4/2010 kaavalla,

vaihdoin vain napit neppeihin. Pieneksi väripilkahdukseksi lisäsin

valmiiseen paitaan vielä kielen liskolle. Kaiken kaikkiaan

kiva malli ja muutenkin oikein onnistunut tekele.

Väristäkin tykkään valtavasti.

 

 

 

 

 

Housupulaa helpottamaan sain tehtyä paitaa sointuvat

housut Eurokankaan velourista. Kaavana niissä on

Ottobre 4/2011 -housut ilman taskuja.

Lähdin tekemään tätä mallia vinkin perusteella,

että malli sopii hoikalle lapselle. Housujen valmistuttua,

ja päästyäni testaamaan niitä herra V:lle, jouduin kuitenkin

purkamaan vyötärön ja kaventamaan resoria.

Muuten malli on kuitenkin kiva

ja lisää housuja on luvassa samalla kaavalla.

Sain syntymäpäivälahjaksi kauan haikailemiani nimilappuja,

joista kiitos kuuluu miehelleni. Tässä ensimmäinen lappu koekäytössä.

Lisäsin lapun oikeaan reunaan palan puuvillanauhaa,

johnka avulla saan nimikoitua housut päiväkotia varten.

Pitkästä aikaa...

Viime aikoina on tullut istuttua tosi vähän tietokoneella, joten täälläkin on ollut aika hiljaista. Lisäksi on jotenkin tosi työlään tuntuista latailla koneelle kuvia, muuttaa niiden kokoa pienemmäksi, "signeerata kuvat", ja sitten vielä ladata ne tänne blogiin. Nyt kuitenkin eräs vanha mammakaveri rupesi pitämään omaa blogia ja päätin itsekin vielä yrittää jatkaa (vaikka jo olinkin luovuttaa koko homman).

Alkajaisiksi pari pipoa, jotka syntyivät syksyn tarpeeseen. Materiaali resorineulosta. Kuviot syntyivät heijastinkankaasta lasten toiveiden pohjalta.

Kiitokset ihanille päiväkodin tädeille

Neiti E siirtyy syksyllä uuteen päiväkotiryhmään ja halusimme muistaa ihania ryhmän aikuisia jollakin persoonallisella ja käyttökelpoisella lahjalla. Tovin asiaa harkittuani muistin Lilla a:n blogissa näkemäni hurmaavat t-paidat ja päätin hyödyntää ideaa.

Valitsin kaapppini kätköistä beigen ja valkoisen pohjakankaan, E värilliset kankaat. Näistä muodostui superihania kangaskasseja, joita koristaa E:n näkemys itsestään ja päiväkodin tädistä. Kasseja valmistui kolme kappaletta (kaikki eri kangasvalinnoilla), mutta valitettavasti muistin ikuistaa vain tämän viimeisen ennen lahjojen antoa.

Kassin on käännettävissä myös "nurin" päin.

Parin viimeisen kuukauden aikana Neiti E:n ryhmässä työskenteli myös yksi työllistetty. E halusi luonnollisesti muistaa myös häntä. Hänelle valmistui pussukka Hipun ohjeella. Vetoketju on kierrätysmateriaalia.

Kiitos vaan hyvin toimivasta ohjeesta Hippu!

Huomaan, että täällä on kävijämäärät olleet nousussa viime aikoina. Se on pelkästään positiivista, sillä vielä kuukausi, kaksi takaperin mietin, että onko mitään mieltä kirjoitella blogia ihan vaan itselleni. Mutta jos lukijoita kävijöitä riittää jatkossakin, niin jatkan minäkin täällä :) Kommenttejakin saa jättää täällä piipahtaessa.

Sitten varsinaiseen postaukseen...



Kesän alussa tuli leikeltyä kankaat pojan T-paitaa varten. Kesän lopussa paidan kappaleet vihdoin kohtasivat toisensa. Kaavana on OB:n 3/2010 Sulo. Tein paidaan koossa 86, vaikka meillä vaatteet onkin tähän asti olleet suurimmaksi osaksi kokoa 80. Mielestäni paita on kuitenkin aika pieni ja kapea kokoisekseen. Muuten kaava on kyllä ihan kiva. Paidan käyttöaika jäi aika lyhyeksi. Saas nähdä mahtuuko päällee vielä ensi keväänä. Kankaat ovat Eurokankaasta ja omasta vanhasta paidastani.



Elokuussa sain myös valmiiksi toisen pienen projektini. Pelastin vuosi takaperin meidän katukirppikseltä kanteleenrämän kaatopaikalle joutumasta, kun "naapuri" lupasi sen ilmaiseksi. Soitin oli kokenut kovia; se oli joskus tippunut ja talla (vai mikä toi osa kanteleessa onkaan nimeltään) oli irronnut ja liimattu vinosti kiinni. Samassa syssyssä kannen viilupinta oli osittain revennyt pois. Pari homeläikkääkin viilun alta paljastuneessa pinnassa oli ja jäljellä repsotti kaksi ruosteista kieltä. Liimausten irroitus, hionta, paklaus, uudelleenliimaus, maalaus ja kielien uusiminen sai kuitenkin ihmeitä aikaa ja siitä sai kuitenkin kelpo soittimen meidän pienten lasten iloksi. Ei se varmasti konserttikanteleeksi kelpaisi, mutta minulle amatöörinä sointi on aivan riittävä.

Kun kissa on poissa niin hiiret hyppii pöydällä...

Mies on työmatkalla, joten kerrankin voin hyvällä omalla tunnolla (jos ei ota huomioon, että siivottavaakin löytyisi) viettää illat ompelukoneella lasten mentyä nukkumaan. Eilisen saldona oli tytön sammareiden viimeistely ja pipo viilenevää syksyä varten. Molemmat näistä on olleet niin sanottuja pidempiä projekteja.





Tytön housut kyseisestä kankaasta on ollut suunnitteilla jo minun äidilleni. Mä päätin olla siirtämättä moista velvollisuutta enää tyttärelleni ja nappasin kaavan Ottebrestä 1/2007. Housut ovat aika leveät, vaikka kavensinkin mallia hieman. Hankaluuksia tuli eteen vyötärökuminauhan kanssa. Kokeilin "yöpaita"kuminauhaa ja reikäkuminauhaa. Ensimmäinen oli liian lurua ja toinen aivan liian jäykkää. Käytin lopulta ensimmäistä, mutta saas nähdä, pitääkö vyötärölle pujottaa toinen kapeampi kuminauha rinnalle. Täytyy varmaan jatkossa käyttää perinteistä tapaa tikatun kuminauhan sijaan ja ommella vyötärölle kuminauhakuja. Onpahan sitten säätövaraa.

Frilla peppuun laitettiin tytön toiveesta, itse meinasin jättää surutta pois.



Ajatus tätä piposta syntyi sentään vaan keväällä, mutta lämpimät ilmat ehtivät ennen pipon valmistumista. No, nyt minä ehdin ensin.

Syntymäpäivälahjatehdas

Meidän lähisuvun lapsilla on tässä heinä-elokuun vaihteessa kahden viikon sisällä kolmet synttärit, joten lahjaa pukkaa. Tässä ensimmäinen. Jumppapussi, joka meni nyt koulunsa aloittavalle kummipojalleni.



Tämä oli elämäni toinen aplikaatio, jos ei oteta lukuun mun kolmennella luokalla tekemää sydänkuvioitua käsipyyhettä :) Ihan kiva tuli, joskaan pussin ompelu ei mennyt ihan niin nappiin, kuin olisin toivonut. Mulla oli alunperin kankaana pala vähän tummempaa ja kiiltävämpää harmaata, joka olisi sopinut tohon paremmin kuin hyvin. Viimesiä mustia paloja silitettäessä kiinni kankaaseen mä onnituin kuitenkin polttamaan sen pohjakankaan. Uusiksi siis meni, ja valitettavasti tuota kangasta ei ollut enää jäljellä. Onneksi kangaskaapista löytyi vielä toinen vaihtoehto ja sain pussin ommeltua. Muutenkin materiaalivalinnat oli vähän riskaabeleja silitettäviä; valkoinen kangas on tilkku hääpukukangastani ja musta on joustavaa samettia.