Synttäritunnelmia

  

 Meillä vietettiin elokuussa neiti E:n synttäreitä.

Samana päivänä juhlittiin ensin päiväkotikavereiden kanssa

ja hetkeä myöhemmin sukulais-/kummiporukalla.

Kauan suunnitteilla olleen viirinauhan sain kokoon juhla-aamuna.

Nauhalla oli pituutta reilut kaksikymmentä metriä,

sillä olimme alunperiun suunnitelleet viettää juhlia pihalla.

Sade kuitenkin pilasi suunnitelmat, ja niinpä nauha

riitti täyttämään olohuoneen ja ruokahuoneen.

 

 

 

Juhla-aamuna jouduin viimeistelin neidin juhla-asun.
Eihän mitään voi tehdä ajoissa - eihän?

Tämä oli ensimmäinen kokeiluni monille jo tutusta

Mekkotehtaan samannimisen kirjan Katariinasta.

Tosi ihana kaava ja helpolla saa kaunista. Minulle vaan 

kävi vähän huonosti kuminauhojen kanssa.
Kuminauha oli niin lurua, että rypytykset jäivät liian pitkiksi.

Olalla olevat kuminauhat ja rinnanaluskuminauhan jaksoin kiristää,

mutta en ensimmäisenä ommeltavaa. Tästä syystä kaula-aukko

on vähän turhan leveä.

Neiti E kuitenkin tykkää, samoin minä.

Tällä kaavalla tehdään varmasti lisää mekkoja!

Röyhelölegginssit valmistuivat Ottobre 4/2012 kaavalla.

Tarjoilut tehtiin yhdessä synttärisankarin ja hänen pikkuveljensä kanssa.

  

Tarjolla oli Suklaamarengin innoittamana vaahtokarkkipupuja.

Neiti E auttoi vaahtokarkkien tomusokeroinnissa

ja leikkelyssä, sekä korvien kiinnittämisessä.

Lapset yhdessä pyörittelivät pupujen nenät sokerimassasta.

He tekivät sokerimassasta myös perhosia 

piparkakkumuoteilla. Perhoset pääsivät koristamaan

lastensynttäreiden muffinsseja ja kakkua.

Synttäreille askartelimme yhdessä neiti E:n kanssa myös hernepusseja.

E pääsi ensimmäistä kertaa ohjaamaan ompelukonetta 

minun käyttäessä poljinta. Myös pussien täyttämisessä

lapset olivat oiva apu. Ompelusta innostuneena

E halusi myös ommella käsin yhden pussin

täyttöaukon kiinni. Tämäkin sujui hienosti.

Hernepusseja tietenkin päästiin heittelemään

vanerista tehtyyn kukkatauluun.

Lahjuksia

 

Lasten serkkutyttö vietti hiljan syntymäpäiviä.

Keväällä jo hyvissä ajoin päätin virkata lahjaksi huovutetun

kassin tuhotakseni vähän lankavarastoja.

Samassa yhteydessä annoin neiti Eelle

pienen jämäkerän Novitan seiskaveikkaa.

Hän ilmoitti saman tien tekevänsä serkulleen

lahjaksi tipun aiemman päiväkotiaskartelun innoittamana.

Tämmöinen sirpakka lintuneiti pääsi siis pesimään

serkkutytön pehmoiseen sydänkassiin.

Tik tak

Täällä taas. Meillä siirrettiin tietokone tulevan remontin tieltä romuvarastoksi muodostuneesta työhuoneesta meidän makuuhuoneeseen. Nyt kun pöytäkone on taas mukavammin käytettävissä, ajattelin palata taas päivittämään pikkuhiljaa tätä blogiani.Lähiaikoina on luvassa sellaisia uudempia ja vanhempia tuotoksia, jotka ovat päässeet ikuistettaviksi asti.

 Aloitetaan eilen virinneestä ideasta...

Olen pitkään haaveillut harjoittelukellosta lapsille. En ole sellaista raaskinnut ostaa, enkä kyllä ole löytänyt mieleistäkään. Ajatuksissa onkin ollut tehdä sellainen itse. Olen pyöritellyt mielessäni moniakin toteutusvaihtoehtoja samatta silti mitään aikaiseksi. Nyt kuitenkin ylä-asteella tekemästäni kellostani jätti aika ja sain ajatuksen hyödyntää koneistoa.

Taulun pohja uusiokäytettiin hajonneesta kellosta (reuna ei ollutkaan ihan niin pyöreä, mitä ei huomannutt kangaspäällysteisessä kellossa, tässä kylläkin). Kellotaulun pohjakuva löytyi netistä. Jaoin kuvankäsittelyohjelmalla kellotaulun viivalla taulun puoliksi erotellakseni yli ja vaille -määreet. Nämä alueet halusin värillisiksi. Tämä olisi vaatinut tarkkaa väritystä kuvankäsittelyohjelmalla, joten päädyin printtaamaan kaksi kellotaulua värillisille papereille ja yhdistämään puolikkaat toisiinsa. Lisäsin myös tauluun numeeriset minuutit viiden minuutin välein. Halusin ehdottomasti vasemmalle ja oikealle puolelle symmetrisesti samat määreet (esim 5 vaille ja 5 yli). Kaikissa harjoituskelloissa, joihin olen törmännyt, minuttit merkitty tauluun lukuina 1-60.

Liimasin kellotaulun pohjalevylle. Rumat ulkoreunat jäi tietenkin kiireessä käsittelemättä, joten käänsin paperin ylimääräiset reunat kellotaulun takapuolelle. Tämän jälkeen päällystin vielä taulun kontaktimuovilla, jonka reunat käänsin myös taulun taakse. Reunat ovatkin nyt aika karun näköiset ja vahingosta viisastuneena käyttäisin seuraavalla kerralla joko pyöreämpää pohjalevyä maalatuilla reunoilla, neliönmallista pohjalevyä tai pyöreää kellotaulua isommalla, mahdollisesti muotoillulla pohjalla.

Lapset maalasivat viitsarit akryyliväreillä mustaksi ja punaiseksi kellotaulun värityksen mukaan.

Tällä on hyvä jatkaa kellon harjoittelua. Erityisen hyvin Neiti E tuntui hahmottavan oikean koneiston avulle sen, miten tuntiviisari siirtyy yhden tunnin verran eteenpäin, kun minuuttiviisaria siirrettäään eteenpäin kokonaisen kierroksen verran.

Loman saldoa

Neidin serkku vietti 4-vuotissynttäreitään keiju teemalla. Minulle tuli vihdoin ja viimein kannustin saada korjattua joskus kirppikseltä kaupanpäällisinä saamani vaaleanpunaiset perhosensiivet. Siivet saivat päälleensä alekorista kahdella eurolla löytyneet Novitan violetit sukkikset. Loput tarpeet löytyivät varastoistani. Taikasauvan keppinä on päällystetty ilmapallotikku, päässä pieni joulupallo ja vähän lahjanauhaa. Mekkona toimi neidin "iso"tädiltään saama perhosmekko, joka onkin ollut kovin suosittu tänä kesänä prinsessahelmoineen.



Poika puolestaan sai pukeutua isoäitinsä vanhoihin "kesähousuihin". Olen tänä kesänä ollut viehättänyt käyttämään pojalla pitkiä ja lyhyitä kauluspaitoja, koska ne ovat viileitä ja suojaavat hyvin auringolta (niskankin saa hyvin suojaan nostamalla kauluksen pystyyn). Ihastuin taannoin Ottobren 2/2005 raidalliseen kauluspaitaan. Isoäisin vanhat housut olin puolestaan joskus pelastanut kierrätykseen menolta, kun mielestäni niissä oli niin kaunis raidoitus. Nämä kaksi ihanuutta päätyivätkin sitten yhteen. Onneksi olin asialla tänä kesänä, sillä yhtään isompaa paitaa noista housuista ei olisi saanut.

Aikaa paidan ompelemiseen kului syntisen paljon eli jos aika on rahaa, niin sitä tuhlattiin kyllä tässä projektissa. Itseä kuitenkin ilahdutti tehdä jotain näin tarkkaa työtä ja huomata onnistuvansa. Kauluskin istuu todella kauniisti.



Viemisiksi synttäreille valmistui rahakukkaro. Olisi pitänyt vähän selata nettiä ja etsiä ohjeita kukkaron valmistukseen ennen eikä jälkeen. Nyt tuosta tuli harmillisen karu, mutta kun olin taas liikkeellä edellisenä iltana, niin enpä voinut muuta kuin toimittaa harjoituskappaleen synttärisankarille. Toivottavasti pysyy kuitenkin kasassa hetken aikaa. Kukkaron sisään sujahti myös muutama kiillotettu kolikko.

Syntymäpäivämerkintöjä

Olen tässä viime vuosina kaivannut jonkinlaista muistikirjaa syntymäpäiville, kun lähipiiriin on sukeutunut joukko ihania lapsia. Aikani kaupasta metsästelin ja hintoja kauhistelin. Päätin tehdä mieleiseni kirjan itse, mutta pieniä edullisia muistikirjoja, joissa olisi ollut riittävästi sivuja, ei tullut vastaan. Keväällä Stockmannin Outletissa sitten törmäsin vihdoikin sopivaan niteeseen 1,45€:n hintaan. Sisäsivut eivtä olleet valkoiset, kuten olin toivonut, mutta sai kelvata ja loppujen lopuksi tämä viivoitus onkin aika kätevä. Viime reissu K-rautaan terassiruuveja hakemaan johti puolestaan myös tapettipuolelle ja sieltä löytyi ihania tapettivaihtoehtoja muutamiin ajatuksissa pyöriviin projekteihin. Yksi mallipala pellavakangasta jäljittelevää tapettia pääsikin sitten päällystämään syntymäpäiväkirjan kansia. Sisäpuolelle päivät tuputtelin yksi numero kerrallaan leimasimella. Vaikkakin kehitin mielestäni kätevän systeemin, jolla minimoida leimasinnumeron vaihtoa, oli tässä silti himpun verran työtä ja muutamalta virheeltäkään ei vältytty. Onneksi 400 sivusta oli varaa repiä muutama pois, mutta silti kaksi pientä virhettä jäi kyllä kirjaankin.

Synttäriviemisiä

Tyttö sai kutsun kerhokaverinsa syntymäpäiville ja päätimme yhdessä tytön kanssa valmistaa hänelle lahjan. Tyttö pujotteli helmistä rannekorun ja minä valmistin jämäsametista ja helmistä rannekoruun sopivat korut ja niille pussukan. Pussukasta tuli kaikkea muuta kuin onnitunut, mutta sai kelvata, kun juhlat olivat aamulla ja ompelin - taas kerran ajoissa - puolen yön aikaan. Mulla on laatikossa läjäpäin perintönä tulleita lyhyitä housuvetoketjuja, joita ajattelin, että voisi hyödyntää pussukoissa, mutta tässä versiossa se tuntui kyllä auttamattomasti liian lyhyeltä.

Luovien ihmisten yhteisleikki

Osallistuin menneenä vuonna Facebookissa luovien ihmisten yhteisleikkiin 2010. Vain yksi luova ihminen jatkoi leikkiä eteenpäin kauttani (liekö syynä ollut uskonpuuten tekemisiäni kohtaan :). Koska vuosi ehti kulua joulukuulle ennen kuin ehdin "luoda" jotain, päätin todella jättää homman viime viime päiville. Kierrätyskukkanen valmistui 29.12 - vai menikö jopa seuraavan päivän puolelle. Materiaalina miehen käytöstä poistetun ulkoilutakin vetoketju ja äitini äidinäidin nappikätköstä löytynyt nappi. Takana hakaneula kiinnitystä varten. Paketti toimitettiin matkalla uudenvuodenjuhliin eli nippa nappa ajoissa.

Myös minä sain välipäivinä postitse toimituksen Viiriäiseltä samaiseen leikkiin liittyen. Kiitos kaunis!

Joululahjoja

Pari joululahjaakin valmistui pukinkontiin, vaikka vähän tiukkaa teki.





Saunahattu Suuren Käsityölehden (6-7 2008) ohjeen mukaan Vähän tuli mielestäni pieni, vaikka pitäisi mennä jopa 58 senttiseen päähän. Omalle tytölle pitäisi myös tuollainen tehdä. Jospa tuo sama koko menisi hänelle...





Perhospinnejä ja pampuloita omalle ja serkkutytölle Risulinnun innoittamana.

Joulu oli ja meni

Mies vietti kesälomansa itsenäisyyspäivästä vuodenvaihteeseen. Olisi luullut, että sinä aikana aikaa olisi riittänyt omiin hommiin normaalia enemmän, mutta kattia kanssa. Jotain kuitenkin ehdittiin joulua varten askertelemaan pikkuneidin kanssa. Palojen leikkaus ja suunnitelu olivat minun käsialaani, mutta liimaus ja paikoilleen sommittelu oli 3-vuotiaan neidin omaa hommaa. Näillä kukkasilla toivotettiin hyvää joulua neidin kummeille.

Välipalaa, olkaa hyvät

Nyt löytyi piuha:)





Neidin kotileikkeihin kaivattiin muutosta, kun ruokana toimivat jatkuvasti pikkuveljen puupalikat ja palapelin palaset. MEILLÄ!-blogin innoittaman ryhdyin puuhaan. Leivän virkkasin Novitan Huopanen-mix -langasta, muut ruokatarpeet syntyivät askarteluhuovasta. Valitettavasti tämä "oikea" leikkiruoka ei auttanut tavaran vohkimiseen, sillä nykyisin meiltä löytyy jatkuvalla syötöllä lähes kaikki pikkuveljeä kiinnostava tavara piilotettuna neidin kaappiin tai nostettuna pöydille ja kirjahyllyn ylemmille hyllyille. Sen sijaa pikkuveli innostui maistelemaan tomaatteja...

Magneetteja

Liberon mobile sai uuden elämän eläinaiheisina jääkaappimagneetteina.

Helmiaskartelua

Käynti Sinellissä viime joulun alla inspiroi ja kaipaamani kivat, ruskeat ja edulliset puuhelmet valmistuivat valmiina ostamisen sijaan. Samalla syntyivät myös violetit lasihelmet.