Lahjuksia

 

Lasten serkkutyttö vietti hiljan syntymäpäiviä.

Keväällä jo hyvissä ajoin päätin virkata lahjaksi huovutetun

kassin tuhotakseni vähän lankavarastoja.

Samassa yhteydessä annoin neiti Eelle

pienen jämäkerän Novitan seiskaveikkaa.

Hän ilmoitti saman tien tekevänsä serkulleen

lahjaksi tipun aiemman päiväkotiaskartelun innoittamana.

Tämmöinen sirpakka lintuneiti pääsi siis pesimään

serkkutytön pehmoiseen sydänkassiin.

Loman saldoa, osa 2

Pitkään olen jo ihastellut muiden matonkuteista virkattuja koreja ja mattoja ja joskus hypistellytkin lankakaupassa yhtä tiettyä sävyä matonkudetta. Taannoin sitten tuo päätyikin ostoskoriini ja yksi kesäilta - ja yksi junamatka - tuli istuttua virkkuukoukku kädessä.

Sopivaa malli löytyi Novita sivuilta. Mielestäni tuossa ohjeessa silmukoiden lisäykset menivät loppua kohden vähän hassusti (vai liekö vika vaan virkkaajassa), mutta muuttelinkin ohjetta vähän oman mieleni mukaan, jotta pohjasta tuli symmetrisen neliskanttinen. Toisen korin pohja oli sitten saman periaatteen mukaan neliö. Itseäni viehätti mallissa tuo pyöreän ja neliskanttisen sulautuminen yhteen.

Kissamyssy

Tällainen kissahattu meni "tilauksesta" lasten serkkutytölle. Lankana Novita Huopanen, malli oma. Vähän jänskätti tehdä vieraalle, koska a) en ollut ennen Huopasesta tehnyt muuta kuin ruispaloja, b) pesukonehuovutuksessa lopullinen koko voi olla vähän mitä sattuu, c) tuleeko mieleinen. No, ihan passeli siitä taisi tulla.

Poskien peitoksi

Kävipä niin, että itsenäisyyspäivän ulkoilun seurauksena poikani palellutti poskensa (mitään ei ollut havaittavissa ulkoillessa, eikä useampaan tuntiin, mutta seuraavat päivät paljastivat karun totuuden). Koko joulukuun pakkaset vietettiin sisällä (onneksi mies oli "kesä"lomalla ja neiti pääsi toisen vanhemman kanssa vähän ulkoilemaankin. Tapahtuma johti akuuttiin tarpeeseen löytää jostain lämmin ja posket suojaava hattu. Pähkäiltyäni ryhdyin tuumasta toimeen ja kaivoin laatikosta Naturgarnin no 1 -huovutettavaa villalankaa ja ryhdyin työhön. Ilta meni telkkaria katsoessa ja virkatessa. Välillä kävin mittailemassa nukkuvan lapsen päätä ja hahmottelemassa korva/poskilääpien muotoa. Vähän aiheutti haastetta, kun ei voinut tehdä suoraan oikeaan kokoon. Seuraavana aamuna pesukoneesta löytyi kuitenkin juuri sopivan kokoiseksi huopunut myssyntekele. Vuoritin myssyn ohuemmalla fleecellä ja harsin sen kiinni. No, harsimisveiheeseen myssy jäi, kun se pääsi käyttöön. Viikko sitten myssy tuli sitten lopulta valmiiksi, kun ompelin - vihdoin viimein - vuoren kiinni ja poistin harsinlnagat. Reilun kuukauden sitä tulikin käytettyä harsinlangat niskassa vilkkuen. Mutta kun se toimi hyvin niinkin...

Ihan kiva tuli ja itse asiassa noi poskiläpät on mielestäni aika suloiset (tosin eivät kyllä näy tuosta kuvasta, pitäisi varmaan yrittää kuvata uudestaan). Eivätkä posketkaan ole paleltuneet uudestaan.