Kiitokset ihanille päiväkodin tädeille

Neiti E siirtyy syksyllä uuteen päiväkotiryhmään ja halusimme muistaa ihania ryhmän aikuisia jollakin persoonallisella ja käyttökelpoisella lahjalla. Tovin asiaa harkittuani muistin Lilla a:n blogissa näkemäni hurmaavat t-paidat ja päätin hyödyntää ideaa.

Valitsin kaapppini kätköistä beigen ja valkoisen pohjakankaan, E värilliset kankaat. Näistä muodostui superihania kangaskasseja, joita koristaa E:n näkemys itsestään ja päiväkodin tädistä. Kasseja valmistui kolme kappaletta (kaikki eri kangasvalinnoilla), mutta valitettavasti muistin ikuistaa vain tämän viimeisen ennen lahjojen antoa.

Kassin on käännettävissä myös "nurin" päin.

Parin viimeisen kuukauden aikana Neiti E:n ryhmässä työskenteli myös yksi työllistetty. E halusi luonnollisesti muistaa myös häntä. Hänelle valmistui pussukka Hipun ohjeella. Vetoketju on kierrätysmateriaalia.

Kiitos vaan hyvin toimivasta ohjeesta Hippu!

Huomaan, että täällä on kävijämäärät olleet nousussa viime aikoina. Se on pelkästään positiivista, sillä vielä kuukausi, kaksi takaperin mietin, että onko mitään mieltä kirjoitella blogia ihan vaan itselleni. Mutta jos lukijoita kävijöitä riittää jatkossakin, niin jatkan minäkin täällä :) Kommenttejakin saa jättää täällä piipahtaessa.

Sitten varsinaiseen postaukseen...



Kesän alussa tuli leikeltyä kankaat pojan T-paitaa varten. Kesän lopussa paidan kappaleet vihdoin kohtasivat toisensa. Kaavana on OB:n 3/2010 Sulo. Tein paidaan koossa 86, vaikka meillä vaatteet onkin tähän asti olleet suurimmaksi osaksi kokoa 80. Mielestäni paita on kuitenkin aika pieni ja kapea kokoisekseen. Muuten kaava on kyllä ihan kiva. Paidan käyttöaika jäi aika lyhyeksi. Saas nähdä mahtuuko päällee vielä ensi keväänä. Kankaat ovat Eurokankaasta ja omasta vanhasta paidastani.



Elokuussa sain myös valmiiksi toisen pienen projektini. Pelastin vuosi takaperin meidän katukirppikseltä kanteleenrämän kaatopaikalle joutumasta, kun "naapuri" lupasi sen ilmaiseksi. Soitin oli kokenut kovia; se oli joskus tippunut ja talla (vai mikä toi osa kanteleessa onkaan nimeltään) oli irronnut ja liimattu vinosti kiinni. Samassa syssyssä kannen viilupinta oli osittain revennyt pois. Pari homeläikkääkin viilun alta paljastuneessa pinnassa oli ja jäljellä repsotti kaksi ruosteista kieltä. Liimausten irroitus, hionta, paklaus, uudelleenliimaus, maalaus ja kielien uusiminen sai kuitenkin ihmeitä aikaa ja siitä sai kuitenkin kelpo soittimen meidän pienten lasten iloksi. Ei se varmasti konserttikanteleeksi kelpaisi, mutta minulle amatöörinä sointi on aivan riittävä.

Kukkakakku

Meillä vietettiin viikonloppuna neidin 4-vuotissynttäreitä. Toiveena oli kukkakakku. Piti tulla kukan muotoinen, mutta liian kuohkea käärtetorttupohja ei pysynytkään kasassa siirtovaiheessa. Jouduin leipomaan vielä tavallisen suklaakakkupohjan tarkoituksena leikellä siitä kukan mallinen. Rohkeus ei kuitenkaan riittänyt, sillä täytettä oli niin paljon välissä, etten uskonut senkään pysyvän kasassa sokerikreemiä levitettäessä. Onneksi kaappiin oli aiemmilta kakkuleipomuksilta jäänyt elintarvikevärejä ja niiden avulla sai vielä yöllä kehiteltyä koristeet tavallisen pyöreän kakun pintaan. Pinta ja koristeet marsipaania.

Apinapehmo

Omat lapset olisivat halunneet riistää apinan käsistä jo valmistusvaiheessa, mutta se meni kuitenkin 2-vuotissynttärilajaksi lasten serkulle. Malli on kirjasta Fiona Goble, Pehmolemmikit. Vähän viime tippaan meni, kun kuvittelin hommaan menevän pari tuntia. Vähän enemmän vierähti... Vartalon ateriaalina on velour ja kasvot ja paita ovat fleeceä, housut askarteluhuopaa. Vartalon sisään laitoin askartelupunosta, jotta jäseniä olisi saanut taivuteltua asentoon, mutta ei näyttänyt oikein toimivan. Mahtaako noita löytyä erivahvuisena?

Kakkuja

Piti jo tuossa syksyllä tulla postaamaan tänne jokin muu kuin ihan puhdas käsityöpostaus, mutta nyt tulee. Kakkuja siis.

Nyt 7-vuotis hääpäiväksi syntyi tällainen, myös hääkimppu koostui aikoinaan valkoisista kalloista.



2010 juhlittiin 1- ja 3-vuotissynttäreitä:





Ja täytyy kai se näyttää, mistä kaikki alkoi pari vuotta takaperin...

Hopoti-hopoti-hopoti-hoi

Nämä kepparit valmistuivat syntymäpäivälahjoiksi kolmivuotiaille serkuksille Suuren käsityölehden 5/2008 ohjeilla. Valkoinen on ohjeen mukaan villakankaasta, jota löytyikin kaapista juuri oikean kokoinen pala. Beigen onkin sitten ihan muuhun tarkoitukseen ostetusta fleecesta, kun villakankaita ei vielä oikein tähän aikaan löytynyt kangaskaupasta. Vähän jännitti miten joustava fleece oikein käyttäytyy täytettäessä ja miten hevonen pitää muotonsa. No, kyllähän toi fleece-hevonen on vähän pullukampi kuin toi villahevonen, mutta ihan hyvän mallinen kuitenkin. Hankaluuksia oli päättää, kumman annan omalle tytölle ja kumman hänen serkulleen. Päädyin kuitenkin pitämään tuon valkean meidän taloudessa.



"Äiti, mitä sä olet tehnyt? Näyttää ihan lampaalta", totesi tyttäreni, kun olin pessyt vanhat muodottomat tyynyt hevosten täytteeksi ja levittänyt täytteet lattialle kuivumisen nopeuttamiseksi :)

Helmiaskartelua

Käynti Sinellissä viime joulun alla inspiroi ja kaipaamani kivat, ruskeat ja edulliset puuhelmet valmistuivat valmiina ostamisen sijaan. Samalla syntyivät myös violetit lasihelmet.