Täällä on kuulemma käyty kurkkimassa - turhaan. Siispä pitkän tauon jälkeen esittelen pikkuhiljaa vanhempaa, ja myöhemmin uudempaakin, tuotantoa.

Viime syksyksi valmistui ihanasta Eurokankaan kettukankaasta molemmille lapsille päällepantavaa.

 Pojan pusero Ottobre 4/2011 More Grey -kaavalla.

Tytön kietaisumekko valmistui Ottobre 4/2013 Princess Castle -kaavaa muokkaamalla.

Halusin paitaan kiinteät pitkät hihat,jottei aina tarvitsisi miettiä löytyykö kaapista puhtaana

sopivan värinen pitkähihainen paita mekon alle. Ompelin paitaan kiinteät pitkät hihat lyhyiden alle pidentämällä mallin A hihat rannepituisiksi ja ja ompelemalla ne mallin B lyhyiden

hihojen kanssa samaan aikaan kädenteille. Tämä oli tosi toimiva ratkaisu.

Lisäksi jätin taskut jätin pois.

Synttäritunnelmia

  

 Meillä vietettiin elokuussa neiti E:n synttäreitä.

Samana päivänä juhlittiin ensin päiväkotikavereiden kanssa

ja hetkeä myöhemmin sukulais-/kummiporukalla.

Kauan suunnitteilla olleen viirinauhan sain kokoon juhla-aamuna.

Nauhalla oli pituutta reilut kaksikymmentä metriä,

sillä olimme alunperiun suunnitelleet viettää juhlia pihalla.

Sade kuitenkin pilasi suunnitelmat, ja niinpä nauha

riitti täyttämään olohuoneen ja ruokahuoneen.

 

 

 

Juhla-aamuna jouduin viimeistelin neidin juhla-asun.
Eihän mitään voi tehdä ajoissa - eihän?

Tämä oli ensimmäinen kokeiluni monille jo tutusta

Mekkotehtaan samannimisen kirjan Katariinasta.

Tosi ihana kaava ja helpolla saa kaunista. Minulle vaan 

kävi vähän huonosti kuminauhojen kanssa.
Kuminauha oli niin lurua, että rypytykset jäivät liian pitkiksi.

Olalla olevat kuminauhat ja rinnanaluskuminauhan jaksoin kiristää,

mutta en ensimmäisenä ommeltavaa. Tästä syystä kaula-aukko

on vähän turhan leveä.

Neiti E kuitenkin tykkää, samoin minä.

Tällä kaavalla tehdään varmasti lisää mekkoja!

Röyhelölegginssit valmistuivat Ottobre 4/2012 kaavalla.

Tarjoilut tehtiin yhdessä synttärisankarin ja hänen pikkuveljensä kanssa.

  

Tarjolla oli Suklaamarengin innoittamana vaahtokarkkipupuja.

Neiti E auttoi vaahtokarkkien tomusokeroinnissa

ja leikkelyssä, sekä korvien kiinnittämisessä.

Lapset yhdessä pyörittelivät pupujen nenät sokerimassasta.

He tekivät sokerimassasta myös perhosia 

piparkakkumuoteilla. Perhoset pääsivät koristamaan

lastensynttäreiden muffinsseja ja kakkua.

Synttäreille askartelimme yhdessä neiti E:n kanssa myös hernepusseja.

E pääsi ensimmäistä kertaa ohjaamaan ompelukonetta 

minun käyttäessä poljinta. Myös pussien täyttämisessä

lapset olivat oiva apu. Ompelusta innostuneena

E halusi myös ommella käsin yhden pussin

täyttöaukon kiinni. Tämäkin sujui hienosti.

Hernepusseja tietenkin päästiin heittelemään

vanerista tehtyyn kukkatauluun.

Kasvimaa ja esiintymisasuja

Viime aikoina vapaa-aika on koittanut päivittäin vasta lähempänä yhdeksää, kun lapset ovat venyttäneet iltojaan. Samalla kevät/alkukesän pihatyöt ovat pitäneet (ja pitävät yhä) kiireisenä, joten uhkaa näyttää kovasti siltä, että lasten kesävaatteiden sijasta saakin alkaa miettimään syys- ja talvivaatteiden ompelua. No, pihassa ihastuttaa nyt kuitenkin minun ja tytön uusi kasvimaa, josta olen haaveillut jo muutaman vuoden. Osasipa neiti muuten ihan uskomattoman hyvin istuttaa siemeniä, kun vähän näytin mallia (vain kerran joutui levittelemään yhtä siemenkasaa) ja sipulitkin osasi yhtä lukuunottamatta tuupata maahan oikein päin. Nyt sitten innoissamme olemme kastelleet ja seuranneet, kuinka salaatit ja persilja pilkistävät jo mullan seasta.



Tässä kuitenkin meidän perinnehenkisen harrastuksen kahteen matineaan valmistuneet esiintymisasut tytölle (anteeksi kuvan laatu, kameran akku päätti simahtaa juuri, kun sain ensimmäiset kuvat otettua). Tytön omaan matineaan piti ommella pitkä, lähes nilkkoihin ulottuvat paita. Sama paita saikin sitten palvella myös äidin matineassa, jonka äiti-lapsiesiintymiseen neiti osallistui. Tähän tilaisuuteen ompelin tytölle paidan lisäksi samanlaisen hameen ja huivin, kuin itsellänikin oli jo entuudestaan. Lisäksi myös tytön nukke sai identtisen esiintymisasun.

Juhlamekko

Viime kevään saavutukseni oli tytön neulottu juhlamekko (ohje Novita Muksuextra 2008). Onneksi viime kesänä/syksynä oli liuta isompia juhlia, jotta mekolle tuli käyttöäkin. En ollutkaan aikoihin (jos koskaan) tehnyt mitään noin suuritöistä. Ohut puuvillalanka tai neulomisote ärsytti ilmeisesti jotain sormen hermoa niin, että sormi oli muutaman viikon vielä työn valmistumisen jäälkeenkin osittain tunnoton. Onneksi tunto kuitenkin palautui lopulta.