Synttäritunnelmia

  

 Meillä vietettiin elokuussa neiti E:n synttäreitä.

Samana päivänä juhlittiin ensin päiväkotikavereiden kanssa

ja hetkeä myöhemmin sukulais-/kummiporukalla.

Kauan suunnitteilla olleen viirinauhan sain kokoon juhla-aamuna.

Nauhalla oli pituutta reilut kaksikymmentä metriä,

sillä olimme alunperiun suunnitelleet viettää juhlia pihalla.

Sade kuitenkin pilasi suunnitelmat, ja niinpä nauha

riitti täyttämään olohuoneen ja ruokahuoneen.

 

 

 

Juhla-aamuna jouduin viimeistelin neidin juhla-asun.
Eihän mitään voi tehdä ajoissa - eihän?

Tämä oli ensimmäinen kokeiluni monille jo tutusta

Mekkotehtaan samannimisen kirjan Katariinasta.

Tosi ihana kaava ja helpolla saa kaunista. Minulle vaan 

kävi vähän huonosti kuminauhojen kanssa.
Kuminauha oli niin lurua, että rypytykset jäivät liian pitkiksi.

Olalla olevat kuminauhat ja rinnanaluskuminauhan jaksoin kiristää,

mutta en ensimmäisenä ommeltavaa. Tästä syystä kaula-aukko

on vähän turhan leveä.

Neiti E kuitenkin tykkää, samoin minä.

Tällä kaavalla tehdään varmasti lisää mekkoja!

Röyhelölegginssit valmistuivat Ottobre 4/2012 kaavalla.

Tarjoilut tehtiin yhdessä synttärisankarin ja hänen pikkuveljensä kanssa.

  

Tarjolla oli Suklaamarengin innoittamana vaahtokarkkipupuja.

Neiti E auttoi vaahtokarkkien tomusokeroinnissa

ja leikkelyssä, sekä korvien kiinnittämisessä.

Lapset yhdessä pyörittelivät pupujen nenät sokerimassasta.

He tekivät sokerimassasta myös perhosia 

piparkakkumuoteilla. Perhoset pääsivät koristamaan

lastensynttäreiden muffinsseja ja kakkua.

Synttäreille askartelimme yhdessä neiti E:n kanssa myös hernepusseja.

E pääsi ensimmäistä kertaa ohjaamaan ompelukonetta 

minun käyttäessä poljinta. Myös pussien täyttämisessä

lapset olivat oiva apu. Ompelusta innostuneena

E halusi myös ommella käsin yhden pussin

täyttöaukon kiinni. Tämäkin sujui hienosti.

Hernepusseja tietenkin päästiin heittelemään

vanerista tehtyyn kukkatauluun.

Lahjuksia

 

Lasten serkkutyttö vietti hiljan syntymäpäiviä.

Keväällä jo hyvissä ajoin päätin virkata lahjaksi huovutetun

kassin tuhotakseni vähän lankavarastoja.

Samassa yhteydessä annoin neiti Eelle

pienen jämäkerän Novitan seiskaveikkaa.

Hän ilmoitti saman tien tekevänsä serkulleen

lahjaksi tipun aiemman päiväkotiaskartelun innoittamana.

Tämmöinen sirpakka lintuneiti pääsi siis pesimään

serkkutytön pehmoiseen sydänkassiin.

Kiitokset ihanille päiväkodin tädeille

Neiti E siirtyy syksyllä uuteen päiväkotiryhmään ja halusimme muistaa ihania ryhmän aikuisia jollakin persoonallisella ja käyttökelpoisella lahjalla. Tovin asiaa harkittuani muistin Lilla a:n blogissa näkemäni hurmaavat t-paidat ja päätin hyödyntää ideaa.

Valitsin kaapppini kätköistä beigen ja valkoisen pohjakankaan, E värilliset kankaat. Näistä muodostui superihania kangaskasseja, joita koristaa E:n näkemys itsestään ja päiväkodin tädistä. Kasseja valmistui kolme kappaletta (kaikki eri kangasvalinnoilla), mutta valitettavasti muistin ikuistaa vain tämän viimeisen ennen lahjojen antoa.

Kassin on käännettävissä myös "nurin" päin.

Parin viimeisen kuukauden aikana Neiti E:n ryhmässä työskenteli myös yksi työllistetty. E halusi luonnollisesti muistaa myös häntä. Hänelle valmistui pussukka Hipun ohjeella. Vetoketju on kierrätysmateriaalia.

Kiitos vaan hyvin toimivasta ohjeesta Hippu!

Äitienpäivä

Sain aamuherätyksen laulun ja lahjojen kera. Lahjojen antoa Neiti E olikin odottanut innolla jo viikkotolkulla (he olivat näet päiväkodissa aloittaneet lahjan valmistuksen jo hyvissä ajoin). Lahjan sisältö oli pysynyt hyvin salassa - etukäteen tiesin vain, että siinä oli lankaa ja äidin lempivärejä. Neiti E:n innostus sai minutkin odottamaan äitienpäivää ihan uudella tavalla. Myös Herra V oli paljastanut lahjansa värityksen kysymällä minulta, että "tykkäätkö äiti vaaleanpunaisesta?" Tykkäänhän minä. Tällaisia ihanuuksia paketeista sitten paljastui:

Neiti E oli päässyt harjoittelemaan neulan käyttöä ja Herra V huovuttamaan avustetusti (kuulemma vähemmän avustetusti, kuin äidit luulivat). Tuosta täytetystä huopasydämestä minulla tuli heti mieleen neulatyyny. Saa nähdä pätyykö siihen käyttöön. Lisäksi lahjan kylkiäisenä oli tietenkin itseaskarrellut kortit

Yhtä upeasti jatkui muukin äitienpäivä. Aamupalapöydässä oli tuoreita croisantteja ja varta vasten minua varten keitetty aamukahvi. Päivällä nautittiin grilliherkuista ja jälkiruoaksi oli Crème Brûlée´tä. Isoäidin vierailun jälkeen minua oli vielä odottamassa lisää herkkua, oma versiomme Viiriäisen lasagnesta. Kastike on vaan niin helppo tehdä noin ja se on kaiken lisäksi hyvän makuistakin. Suurin ero meidän versiossamme on fetan korvaaminen vuohenjuustolla. Eikä säässäkään ollut moittimista. Oikein hyvä päivä siis kaiken kaikkiaan.