Kuvapläjäys

Mä olen ollut _niin_ kauan pois täältä blogista, että...

Olen miettinyt, että jätänkö tämän homman kokonaan vai jatkanko.
No, vielä yritän.

Tähän asti meidän tietokone on ollut makkarissa,

eikä sitä ole tullut avattua kuin ihan välttämättömissä tapauksissa.

Nyt olemme kuitenkin siirtäneet koneen väliaikaisesti alakertaan

tarkoituksena käydä läpi perheen valokuvat viideltä viimeiseltä vuodelta.

Ja ehkä vähän muutakin.

Aloitin urakan siirtämällä kuvat kännykästäni koneelle

ja sieltä paljastui joitakin kuvia tekeleistäni. Tässä niistä yhteispostaus.



 

Neuloin Novitan petroolin värisestä Huopasesta itselleni käsineet,

jotka sopivat yhteen lahjaksi saamani huopahatun kanssa.

Kaunis kiitos äidilleni, joka käsi ostamassa minulle
viimeisiä keriä kyseistä sävyä. Heräsin tuohon
sävyyn vasta, kun sitä ei ollut enää saatavilla kaupoista

Ohje Novitan oma.

Kahden myssyn jämälangoista neuloin käsineet myös tyttärelleni.

Novitan Teddy langasta

(jota tuli joskus tehtaanmyymälästä ostettua)

neuloin tyttärelle pipon ja tuubihuivin.

Vähälle käytölle ovat jääneet.

Kauluri on kuulemma liian kuuma

ja pipon tupsu liian painava.

Ja tyttö liian menevä, jotta voisi söpöstelyvaatteita käyttää,
sanon minä.

Jämälangoista on syntynyt myöskin villasukat ja lapaset tyttärelle.

Villasukat syntyivät hänen omasta toiveestaan
ja lapset myöhemmin niille kaveriksi.

Neiti E oli nimittäin askartellut paperista"kirpun" ihan minua varten

ja kirjoittanut yhteen kohtaan"tee villasukat".

Tästä innostuneena myös pikkuveli teki "kirpun",
johon hän kirjoitti "ompele pöllöpaita" :) 

Paita odottaa vielä tekijäänsä
(mutta kangas on jo saksittu tässä pääsiäisvapaalla).

Olen myös onnistunut tuhoamaan useamman kerän

lapsuuteni aikaista mohairlankaa.

Kaksinkertaisena niistä syntyi yhden

Novintan ohjeen mukaan

 neule neiti E:lle. Joulujuhlaan pääsi päälle,

mutta muuten sitä ei olla osattu käyttää.

Tarpeeseen tuli neulottua saippua-alusta matonkuteesta.
Tämä alusta on oikein toimiva.

Se hengittää, imee ylimääräisen kosteuden

ja pitää saippuan kuivana.

Ja tarvittaessa sen voi heittää pesukoneeseen.

Ommeltua on tullut vähemmän.

Neiti E:lle yksi paita.

Herra V:lle housut.

Kummitytölle on syntynyt kangaskassi,
ja samasta kankaasta esiliina.

Niin, ja olihan meillä viime keväänä juhlittavana mieheni serkun häät,

jossa lapset serkkutyttöineensaivat toimia
morsiusneitoina ja sulhaspoikana.

Lapsille toivottiin sinisävyisiä asuja 20-luvun henkeen.

Ompelimme lasten serkkutyttöjen äidin kanssa mekot tytöille

mattapintaisesta "lycrasta", jonka päälle tuli kerros viskoosista(?).

Mekkojen materiaalivalinta oli ompelun kannalta vikatikki,
kun molemmat kankaat venyivät joka suuntaan.
Lopputulos oli kuitenkin kelvollinen
ja kangasyhdistelmällä saatiin aikaan kaunis sävy.

Lisäksi virkkasimme hiuspannat, jotka koristeltiin
morsiammelta saaduilla ruusukkeilla.

Sulhaspojalle löytyi ihana harmaa puku Zarasta.

Ompelin sen takin alle tyttöjen mekkojen sävyisen liivin ja kravatin.

Herran V:n synttäreitäkin on ehditty viettää kahdesti.

4-vuotissynttäreitä juhlistettiin apinakakulla ja 5-vuotissynttäreitä haamukakulla.

Lapset ovat ollet mukana molempien koristeiden askartelussa.

Neiti E:n synttäreillä ei kakkua ollutkaan,
tarjolla oli jäätelöannoksia jäätelökioskista. En kuitenkaan muistanut
kuvata valmista kioskia, jonka lapset rakensivat ja maalasivat
isänsä kanssa.

Tässä nämä tältä erää Pian ehkä jotain muuta :)

Nuppupeitto yhdelle pienelle nupulle

Ristiäislahjaksi yhdelle pikkuruiselle sukulaistytölle syntyi nuppupeitto.

Toinen puoli ja aplikaatiot veluuria, toinen puoli jotain pehmoista

puuvillatrikoota. Idea pupupeittoon ja vinkki pupumalleista tuli

eräästä blogista, jota en nyt löydä mistään.

Mutta kiitos kaunis sille, joka tunnistaa oman peittonsa tästä.

Täällä on kuulemma käyty kurkkimassa - turhaan. Siispä pitkän tauon jälkeen esittelen pikkuhiljaa vanhempaa, ja myöhemmin uudempaakin, tuotantoa.

Viime syksyksi valmistui ihanasta Eurokankaan kettukankaasta molemmille lapsille päällepantavaa.

 Pojan pusero Ottobre 4/2011 More Grey -kaavalla.

Tytön kietaisumekko valmistui Ottobre 4/2013 Princess Castle -kaavaa muokkaamalla.

Halusin paitaan kiinteät pitkät hihat,jottei aina tarvitsisi miettiä löytyykö kaapista puhtaana

sopivan värinen pitkähihainen paita mekon alle. Ompelin paitaan kiinteät pitkät hihat lyhyiden alle pidentämällä mallin A hihat rannepituisiksi ja ja ompelemalla ne mallin B lyhyiden

hihojen kanssa samaan aikaan kädenteille. Tämä oli tosi toimiva ratkaisu.

Lisäksi jätin taskut jätin pois.

Merirosvopaita

Eurokankaasta löytyneestä ihanasta merirosvokankaasta

syntyi paita. Kankaaseen se ihanuus sitten jäikin.

Ensin kangas sai odottaa kaapissa, sillä meillä oli kausi,

jolloin pelättiin (meri)rosvoja. Sitten kun pääsin vihdoin ompelemaan,

en tykkääkään lopputuloksesta - en mallista, enkä värityksestä.

Kaavan on OB 3/2009 kaava nro 24.Pääntiekin

on jo alkanut lörpöttämään pesujen myötä.

Kangasta löytyy kaapista vielä toisen sävyisenä.

Ehkä saan siitä ensi kesäksi kivemman T-paidan.

Liskopaita

 

Tilasin aikanaan muistaakseni Iinulta kahta Campan-trikoota.

Ovat muuten mielestäni laadukasta kangasta.

Niistä syntyi liskopaita Ottobren 4/2010 kaavalla,

vaihdoin vain napit neppeihin. Pieneksi väripilkahdukseksi lisäsin

valmiiseen paitaan vielä kielen liskolle. Kaiken kaikkiaan

kiva malli ja muutenkin oikein onnistunut tekele.

Väristäkin tykkään valtavasti.

 

 

 

 

 

Housupulaa helpottamaan sain tehtyä paitaa sointuvat

housut Eurokankaan velourista. Kaavana niissä on

Ottobre 4/2011 -housut ilman taskuja.

Lähdin tekemään tätä mallia vinkin perusteella,

että malli sopii hoikalle lapselle. Housujen valmistuttua,

ja päästyäni testaamaan niitä herra V:lle, jouduin kuitenkin

purkamaan vyötärön ja kaventamaan resoria.

Muuten malli on kuitenkin kiva

ja lisää housuja on luvassa samalla kaavalla.

Sain syntymäpäivälahjaksi kauan haikailemiani nimilappuja,

joista kiitos kuuluu miehelleni. Tässä ensimmäinen lappu koekäytössä.

Lisäsin lapun oikeaan reunaan palan puuvillanauhaa,

johnka avulla saan nimikoitua housut päiväkotia varten.

Kuvia varastosta

Ottebren Minnie-kaavalla 6/2010 syntyi viime syksyksi paljon

tykätty "tunika". Kangas on jämäpala Eurokankaasta,

 

 _________

Meillä oli jo jonkun aikaa ollut tarve "lämmikkeelle",

jonka pukea saunan jälkeen yöpuvun päälle, kun

Ottobre 4/2012 ilmestyi. Siinä oleva Jumpsuit suorastaan

huusi päästä suorittamaan lämmikkeen virkaa.

Molemmat kollege-kankaat on peruja anopin varastoista

liki kolmenkymmenen vuoden takaa.

Tik tak

Täällä taas. Meillä siirrettiin tietokone tulevan remontin tieltä romuvarastoksi muodostuneesta työhuoneesta meidän makuuhuoneeseen. Nyt kun pöytäkone on taas mukavammin käytettävissä, ajattelin palata taas päivittämään pikkuhiljaa tätä blogiani.Lähiaikoina on luvassa sellaisia uudempia ja vanhempia tuotoksia, jotka ovat päässeet ikuistettaviksi asti.

 Aloitetaan eilen virinneestä ideasta...

Olen pitkään haaveillut harjoittelukellosta lapsille. En ole sellaista raaskinnut ostaa, enkä kyllä ole löytänyt mieleistäkään. Ajatuksissa onkin ollut tehdä sellainen itse. Olen pyöritellyt mielessäni moniakin toteutusvaihtoehtoja samatta silti mitään aikaiseksi. Nyt kuitenkin ylä-asteella tekemästäni kellostani jätti aika ja sain ajatuksen hyödyntää koneistoa.

Taulun pohja uusiokäytettiin hajonneesta kellosta (reuna ei ollutkaan ihan niin pyöreä, mitä ei huomannutt kangaspäällysteisessä kellossa, tässä kylläkin). Kellotaulun pohjakuva löytyi netistä. Jaoin kuvankäsittelyohjelmalla kellotaulun viivalla taulun puoliksi erotellakseni yli ja vaille -määreet. Nämä alueet halusin värillisiksi. Tämä olisi vaatinut tarkkaa väritystä kuvankäsittelyohjelmalla, joten päädyin printtaamaan kaksi kellotaulua värillisille papereille ja yhdistämään puolikkaat toisiinsa. Lisäsin myös tauluun numeeriset minuutit viiden minuutin välein. Halusin ehdottomasti vasemmalle ja oikealle puolelle symmetrisesti samat määreet (esim 5 vaille ja 5 yli). Kaikissa harjoituskelloissa, joihin olen törmännyt, minuttit merkitty tauluun lukuina 1-60.

Liimasin kellotaulun pohjalevylle. Rumat ulkoreunat jäi tietenkin kiireessä käsittelemättä, joten käänsin paperin ylimääräiset reunat kellotaulun takapuolelle. Tämän jälkeen päällystin vielä taulun kontaktimuovilla, jonka reunat käänsin myös taulun taakse. Reunat ovatkin nyt aika karun näköiset ja vahingosta viisastuneena käyttäisin seuraavalla kerralla joko pyöreämpää pohjalevyä maalatuilla reunoilla, neliönmallista pohjalevyä tai pyöreää kellotaulua isommalla, mahdollisesti muotoillulla pohjalla.

Lapset maalasivat viitsarit akryyliväreillä mustaksi ja punaiseksi kellotaulun värityksen mukaan.

Tällä on hyvä jatkaa kellon harjoittelua. Erityisen hyvin Neiti E tuntui hahmottavan oikean koneiston avulle sen, miten tuntiviisari siirtyy yhden tunnin verran eteenpäin, kun minuuttiviisaria siirrettäään eteenpäin kokonaisen kierroksen verran.

Pitkästä aikaa...

Viime aikoina on tullut istuttua tosi vähän tietokoneella, joten täälläkin on ollut aika hiljaista. Lisäksi on jotenkin tosi työlään tuntuista latailla koneelle kuvia, muuttaa niiden kokoa pienemmäksi, "signeerata kuvat", ja sitten vielä ladata ne tänne blogiin. Nyt kuitenkin eräs vanha mammakaveri rupesi pitämään omaa blogia ja päätin itsekin vielä yrittää jatkaa (vaikka jo olinkin luovuttaa koko homman).

Alkajaisiksi pari pipoa, jotka syntyivät syksyn tarpeeseen. Materiaali resorineulosta. Kuviot syntyivät heijastinkankaasta lasten toiveiden pohjalta.

Tämä oli vaan pakko tehdä

Itselleni muodostui lapsuudessa rakkaaksi äidin tekemä yöpäita. Sain sen käyttöön kolmen-neljän ikäisenä ja käytin sitä vielä murrosiän kynnyksellä. Tällöin tosin sen helma ei enää viistänyt maata ja hihansuut napit avattuina ylsivät enää kyynärtaipeeseen. Lopulta eräänä päivänä, yöpukua pyykistä jo tovin odoteltuani, minulle paljastui karu totuus - äitini oli päättänyt salaa hävittää tuskin enää pesua kestävän yöpaitani. Vuosia on tuo mieltä kaihertanut. Päätin kuitenkin elvyttää paidan, jos joskus saan tyttären. Ja sainhan minä.

Elvyttäminen ei vaan onnistunut ihan helposti. Minulla on tallella suuri osa 80- ja 90-luvun Suuri käsityökerho -lehdista. Kaava oli tiettävästi ilmestynyt välillä 1979-1985. Mutta eihän minulla kyseistä lehteä ollut enää jäljellä. Kirjastoistakaan ei enää noin vanhoja lehtiä ollut tietenkään saatavilla. Lehden toimitukselta kyselin kuvailuineen apua ja lupasivat palata asiaan, mutta ei heistä mitään kuulunut. Lopulta tein huuto.netissä salapoliisin työtä ja kyselin eräältä kyseiseltä ajalta lehtiä kaupittelevalta parin lehden sisältämistä yöpaidanohjeista. Sainkin vastauksena kuvan ohjeista, joista toisen äitini tunnisti.

Lehti kotiutui itselleni. (Ja samalla paljastui, että olen itse nuoruudessani napannut kysyisestä lehdestä talteen pari ohjetta, minkä seurauksena loppulehti on luultavasti heitetty roskiin turhana ja reposteltuna.) Eurokankaasta kävin hakemassa vaaleanpunaista flanellia - saman väristä kuin minulla oli ollut. Siskollani huomasin rullan kukallista koristenauhaa - saman rullan, josta äitini oli minunkin yöpukuuni nauhan laittanut - ja hän lupaitui antamaan siitä tarvitsemani palasen. Ongelmaksi muodostui nepparit. Minulla oli vielä vuosi takaperin pussillinen vanhoja painonappeja - ihan tavallisi Prymin painonappeja, joiden seassa oli myös muutamia helmiäispainonappeja - samoja kuin minulla oli ollut. Mutta pussi hävisi!!! En ymmärrä minne. Olin harmista suunniltani, kun olin ollut niin lähellä saada Neiti E:lle kopion omasta lempiyöpaidastani. Suureksi yllätyksekseni huomasin kuitenkin Eurokankaassa, että samoja helmiäisneppejämyynnissä oli yhä myynnissä. Nyt oli tarvikkeet kasassa.

Tein yöpuvun ohjeen mukaan, mutta muutamia asioita olisi pitänyt tehdä toisin (mm. pääntiehalkio). Tiedän, että äitini oli rypyttänyt sentin levyisen koristenauhan. Itse en siinä onnistunut millään tavalla hyväksyttävästi, joten päätin vain ommella nauhan kauluksen ja rannekkeiden sauman päälle. Kaulukseen laitoin ohjeiden vastaisesti kaksi painonappia, kuten valokuvan mukaan oli omassanikin, mutta kaulus olisi kyllä kaivannut myös sen ohjeenmukaisen kolmannen napin.

Kun kerroin Neiti E:lle valmiin yöpaidan tarinan, 4-vuotias neiti totesi: "mua melkein itketti", ja sanoi käyttävänsä yöpukua aina heti, kun hän huomaa sen tulevan pesusta. Toivottavasti käyttää sitä siksi, että oikeasti pitää siitä, eikä siksi, että oma äitinsä piti siitä.

Kevät tulee, talvi menee

Meillä on koko helmikuu ja maaliskuun alku sairasteltu sairasteluiden perään: vesirokkoa, vatsapöpöä ja flunssaa... Nytkin parhaillaan tuolla on yksi kuumeinen päiväunilla. Lopputalvi mennä hurahtikin johonkin. Nyt alkaa tuntua ihan keväältä, kun aurinko paistaa ja katukin on taas aurattu kaksikaistaiseksi (ja jalkakäytäväkin on löytynyt siinä samassa). On siis viimeinen aika julkaista pari kuvaa talvisista tekeleistä.



Neiti sai lämpimikseen vähän vastaavan huovutetun myssyn kuin poika viime vuonna, tosin tähän ei tullut varsinaisia poskiläppiä ja tämä valmistui neulomalla. Valmis myssy tuppasi nousemaan ylöspäin, joten ompelin molempien läppien alareunaan napit, jolloin myssyn sai pysymään tiiviisti leuan alla mustan reikäkuminauhan avulla. "Kaunista", mutta kätevää. Tämä myssy menee varmaan päähän ensi vuonnakin, mutta poika tarvitsee ehdottomasti uuden. Vanha oli jo tänä vuonna aika nafti, mutta siitä huolimatta poika kinusi sen aina päähänsä.



Omiksi kotitossuiksi tekeytyi huopatossut. Jalassa ihanat ja lämpimät, mutta valitettavasti ne ovat jo kuluneet puhki päkiän alta. Alunperin oli tarkoitus ommella noihin nahkapohja, mutta se jäi. Seuraaviin sitten. Varsinaisia villasukkia ei olekään syntynyt tänä vuonna yhtään paria. Neidille kun meni hyvin viimevuotiset ja poika sai pukilta lahjaksi juuri jalkaan sopivan parin.



Kevään kunniaksi pitää vielä yrittää viritellä tuota vanhaa ompelukonetta käyttöön, jotta pääsisi kokoamaan valmiiksi leikattuja kankaita.

Loman saldoa

Neidin serkku vietti 4-vuotissynttäreitään keiju teemalla. Minulle tuli vihdoin ja viimein kannustin saada korjattua joskus kirppikseltä kaupanpäällisinä saamani vaaleanpunaiset perhosensiivet. Siivet saivat päälleensä alekorista kahdella eurolla löytyneet Novitan violetit sukkikset. Loput tarpeet löytyivät varastoistani. Taikasauvan keppinä on päällystetty ilmapallotikku, päässä pieni joulupallo ja vähän lahjanauhaa. Mekkona toimi neidin "iso"tädiltään saama perhosmekko, joka onkin ollut kovin suosittu tänä kesänä prinsessahelmoineen.



Poika puolestaan sai pukeutua isoäitinsä vanhoihin "kesähousuihin". Olen tänä kesänä ollut viehättänyt käyttämään pojalla pitkiä ja lyhyitä kauluspaitoja, koska ne ovat viileitä ja suojaavat hyvin auringolta (niskankin saa hyvin suojaan nostamalla kauluksen pystyyn). Ihastuin taannoin Ottobren 2/2005 raidalliseen kauluspaitaan. Isoäisin vanhat housut olin puolestaan joskus pelastanut kierrätykseen menolta, kun mielestäni niissä oli niin kaunis raidoitus. Nämä kaksi ihanuutta päätyivätkin sitten yhteen. Onneksi olin asialla tänä kesänä, sillä yhtään isompaa paitaa noista housuista ei olisi saanut.

Aikaa paidan ompelemiseen kului syntisen paljon eli jos aika on rahaa, niin sitä tuhlattiin kyllä tässä projektissa. Itseä kuitenkin ilahdutti tehdä jotain näin tarkkaa työtä ja huomata onnistuvansa. Kauluskin istuu todella kauniisti.



Viemisiksi synttäreille valmistui rahakukkaro. Olisi pitänyt vähän selata nettiä ja etsiä ohjeita kukkaron valmistukseen ennen eikä jälkeen. Nyt tuosta tuli harmillisen karu, mutta kun olin taas liikkeellä edellisenä iltana, niin enpä voinut muuta kuin toimittaa harjoituskappaleen synttärisankarille. Toivottavasti pysyy kuitenkin kasassa hetken aikaa. Kukkaron sisään sujahti myös muutama kiillotettu kolikko.

Helpotusta housupulaan

Neidin vaatehylly on jo jonkin aikaa huutanut isompia housuja. Tässä vähän ensiapua -
stretchfarkut. Tähän mennessä neiti ei ole suostunut käyttämään farkkuja, koska ne ovat olleet niin kankeita. En yhtään ihmettele, kun itsekin muistan lopettaneeni farkkujen käytön jäykkien "robotti"farkkujen vuoksi. Nämä farkut tyttö on kuitenkin kelpuuttanut jalkaansa. Ja hän jopa tykkää niistä. Tykkääminen voi tosin johtua siitä, että housut eivät tipu jalasta, kuten muutamien valmishousujen kohdalla on käynyt.

Farkut on ommeltu Ottobren 1/2008 Jump-housut -kaavalla. Pituutta tuli lahkeisiin reilusti (pituus 104cm ja leveys 98cm), mutta jätin sen kasvuvaraksi. Leveydessäkin riittäisi hyvin tilaa vielä isommalle tytölle. Taitoksen käänsin ulospäin, koska se näytti näin mielestäni kivemmalta.

Vihdoinkin valmis

Viime kesänä aloittelin pojalle neulepaitaa kesää 2011 ajatellen. Kappaleet tuli kyllä neulottua heti valmiiksi, mutta niiden kiinnitys toisiinsa jäi (tai no olin minä olkasaumat kiinnittänyt päättelemällä ne yhteen). Nyt tuo tekele tuli vastaan siivoillessa ja piti laittaa se ripeään tahtiin kasaan, kun hetken jo ehdin luulla, että paita alkaa olla jo jäänyt pieneksi. Vähän tuli kuitenkin mutkia matkaan kaula-aukon kanssa, kun en sitä heti neuloessa päälle testannut. Eihän tuosta kaula-aukosta mennyt pojan pää millään läpi (vaikka suhteellisen pieni pää hänellä onkin). Piti sitten vähän kikkailla purkamisen kanssa, kun kaulus ja saumat oli tehty ohjeessa vähän mielenkiintoiselle tavalla ja itse olin vielä vähän sekoittanut pakkaa tuolla omalla päättelytavalla. Lopulta päädyin laittamaan toiselle olalle pienen halkion ja napin, mutta nytkin pää menee läpi vain nippanappa. Muuten paidasta tuli kyllä aika kiva ja ennen kaikkea se on aivan ihanan pehmoisen tuntuinen. Lankana on Hjertegarnin Bommix Bamboo ja ohjeena Suuri Käsityölehti 5/2008.

Apinapehmo

Omat lapset olisivat halunneet riistää apinan käsistä jo valmistusvaiheessa, mutta se meni kuitenkin 2-vuotissynttärilajaksi lasten serkulle. Malli on kirjasta Fiona Goble, Pehmolemmikit. Vähän viime tippaan meni, kun kuvittelin hommaan menevän pari tuntia. Vähän enemmän vierähti... Vartalon ateriaalina on velour ja kasvot ja paita ovat fleeceä, housut askarteluhuopaa. Vartalon sisään laitoin askartelupunosta, jotta jäseniä olisi saanut taivuteltua asentoon, mutta ei näyttänyt oikein toimivan. Mahtaako noita löytyä erivahvuisena?

Kissamyssy

Tällainen kissahattu meni "tilauksesta" lasten serkkutytölle. Lankana Novita Huopanen, malli oma. Vähän jänskätti tehdä vieraalle, koska a) en ollut ennen Huopasesta tehnyt muuta kuin ruispaloja, b) pesukonehuovutuksessa lopullinen koko voi olla vähän mitä sattuu, c) tuleeko mieleinen. No, ihan passeli siitä taisi tulla.

Poskien peitoksi

Kävipä niin, että itsenäisyyspäivän ulkoilun seurauksena poikani palellutti poskensa (mitään ei ollut havaittavissa ulkoillessa, eikä useampaan tuntiin, mutta seuraavat päivät paljastivat karun totuuden). Koko joulukuun pakkaset vietettiin sisällä (onneksi mies oli "kesä"lomalla ja neiti pääsi toisen vanhemman kanssa vähän ulkoilemaankin. Tapahtuma johti akuuttiin tarpeeseen löytää jostain lämmin ja posket suojaava hattu. Pähkäiltyäni ryhdyin tuumasta toimeen ja kaivoin laatikosta Naturgarnin no 1 -huovutettavaa villalankaa ja ryhdyin työhön. Ilta meni telkkaria katsoessa ja virkatessa. Välillä kävin mittailemassa nukkuvan lapsen päätä ja hahmottelemassa korva/poskilääpien muotoa. Vähän aiheutti haastetta, kun ei voinut tehdä suoraan oikeaan kokoon. Seuraavana aamuna pesukoneesta löytyi kuitenkin juuri sopivan kokoiseksi huopunut myssyntekele. Vuoritin myssyn ohuemmalla fleecellä ja harsin sen kiinni. No, harsimisveiheeseen myssy jäi, kun se pääsi käyttöön. Viikko sitten myssy tuli sitten lopulta valmiiksi, kun ompelin - vihdoin viimein - vuoren kiinni ja poistin harsinlnagat. Reilun kuukauden sitä tulikin käytettyä harsinlangat niskassa vilkkuen. Mutta kun se toimi hyvin niinkin...

Ihan kiva tuli ja itse asiassa noi poskiläpät on mielestäni aika suloiset (tosin eivät kyllä näy tuosta kuvasta, pitäisi varmaan yrittää kuvata uudestaan). Eivätkä posketkaan ole paleltuneet uudestaan.

Välipalaa, olkaa hyvät

Nyt löytyi piuha:)





Neidin kotileikkeihin kaivattiin muutosta, kun ruokana toimivat jatkuvasti pikkuveljen puupalikat ja palapelin palaset. MEILLÄ!-blogin innoittaman ryhdyin puuhaan. Leivän virkkasin Novitan Huopanen-mix -langasta, muut ruokatarpeet syntyivät askarteluhuovasta. Valitettavasti tämä "oikea" leikkiruoka ei auttanut tavaran vohkimiseen, sillä nykyisin meiltä löytyy jatkuvalla syötöllä lähes kaikki pikkuveljeä kiinnostava tavara piilotettuna neidin kaappiin tai nostettuna pöydille ja kirjahyllyn ylemmille hyllyille. Sen sijaa pikkuveli innostui maistelemaan tomaatteja...

Kun kissa on poissa niin hiiret hyppii pöydällä...

Mies on työmatkalla, joten kerrankin voin hyvällä omalla tunnolla (jos ei ota huomioon, että siivottavaakin löytyisi) viettää illat ompelukoneella lasten mentyä nukkumaan. Eilisen saldona oli tytön sammareiden viimeistely ja pipo viilenevää syksyä varten. Molemmat näistä on olleet niin sanottuja pidempiä projekteja.





Tytön housut kyseisestä kankaasta on ollut suunnitteilla jo minun äidilleni. Mä päätin olla siirtämättä moista velvollisuutta enää tyttärelleni ja nappasin kaavan Ottebrestä 1/2007. Housut ovat aika leveät, vaikka kavensinkin mallia hieman. Hankaluuksia tuli eteen vyötärökuminauhan kanssa. Kokeilin "yöpaita"kuminauhaa ja reikäkuminauhaa. Ensimmäinen oli liian lurua ja toinen aivan liian jäykkää. Käytin lopulta ensimmäistä, mutta saas nähdä, pitääkö vyötärölle pujottaa toinen kapeampi kuminauha rinnalle. Täytyy varmaan jatkossa käyttää perinteistä tapaa tikatun kuminauhan sijaan ja ommella vyötärölle kuminauhakuja. Onpahan sitten säätövaraa.

Frilla peppuun laitettiin tytön toiveesta, itse meinasin jättää surutta pois.



Ajatus tätä piposta syntyi sentään vaan keväällä, mutta lämpimät ilmat ehtivät ennen pipon valmistumista. No, nyt minä ehdin ensin.