Liskopaita

 

Tilasin aikanaan muistaakseni Iinulta kahta Campan-trikoota.

Ovat muuten mielestäni laadukasta kangasta.

Niistä syntyi liskopaita Ottobren 4/2010 kaavalla,

vaihdoin vain napit neppeihin. Pieneksi väripilkahdukseksi lisäsin

valmiiseen paitaan vielä kielen liskolle. Kaiken kaikkiaan

kiva malli ja muutenkin oikein onnistunut tekele.

Väristäkin tykkään valtavasti.

 

 

 

 

 

Housupulaa helpottamaan sain tehtyä paitaa sointuvat

housut Eurokankaan velourista. Kaavana niissä on

Ottobre 4/2011 -housut ilman taskuja.

Lähdin tekemään tätä mallia vinkin perusteella,

että malli sopii hoikalle lapselle. Housujen valmistuttua,

ja päästyäni testaamaan niitä herra V:lle, jouduin kuitenkin

purkamaan vyötärön ja kaventamaan resoria.

Muuten malli on kuitenkin kiva

ja lisää housuja on luvassa samalla kaavalla.

Sain syntymäpäivälahjaksi kauan haikailemiani nimilappuja,

joista kiitos kuuluu miehelleni. Tässä ensimmäinen lappu koekäytössä.

Lisäsin lapun oikeaan reunaan palan puuvillanauhaa,

johnka avulla saan nimikoitua housut päiväkotia varten.

Ette arvaa, mihin törmäsin...

Tein netissä haun blogini nimellä ja yllätyksekseni vastaan tuli

Omaksi huviksi -blogin Elinan minulle lokakuussa 2011

antama tunnustus. Perille tuli vihdoin ja lämmitti kyllä sydäntä tässäkin vaiheessa.

Luopua turhista tavaroista.

Jos voittaisin lotossa 10 miljoonaa...

Uusisin talosta katon, kattoikkunat ja pihanurmen. Varmasti haaveilisin myös oman kodin rakennuttamisesta.

Jos saisin päivän olla mies... 

Meillä ei kotona taida olla sellaisia "miesten hommia", joita en olisi halutessani voinut tehdä. Varmaankin  haluaisin siis ottaa tuntumaa siihen, miltä tuntuu olla mies. (mm. käymällä seisten vessassa :)

Haluaisin osata...

Luopua turhista tavaroista.

Hävettää tunnustaa, mutta...    

Minulla on paljon suunnitelmia ja haaveita, mutta en saa aikaiseksi toteuttaa niitä.

Tänään aion vielä...

Täyttää pesukoneen ja ajastaa ohjelman niin, että se on valmiina aamulla.

Kuvia varastosta

Ottebren Minnie-kaavalla 6/2010 syntyi viime syksyksi paljon

tykätty "tunika". Kangas on jämäpala Eurokankaasta,

 

 _________

Meillä oli jo jonkun aikaa ollut tarve "lämmikkeelle",

jonka pukea saunan jälkeen yöpuvun päälle, kun

Ottobre 4/2012 ilmestyi. Siinä oleva Jumpsuit suorastaan

huusi päästä suorittamaan lämmikkeen virkaa.

Molemmat kollege-kankaat on peruja anopin varastoista

liki kolmenkymmenen vuoden takaa.

Tik tak

Täällä taas. Meillä siirrettiin tietokone tulevan remontin tieltä romuvarastoksi muodostuneesta työhuoneesta meidän makuuhuoneeseen. Nyt kun pöytäkone on taas mukavammin käytettävissä, ajattelin palata taas päivittämään pikkuhiljaa tätä blogiani.Lähiaikoina on luvassa sellaisia uudempia ja vanhempia tuotoksia, jotka ovat päässeet ikuistettaviksi asti.

 Aloitetaan eilen virinneestä ideasta...

Olen pitkään haaveillut harjoittelukellosta lapsille. En ole sellaista raaskinnut ostaa, enkä kyllä ole löytänyt mieleistäkään. Ajatuksissa onkin ollut tehdä sellainen itse. Olen pyöritellyt mielessäni moniakin toteutusvaihtoehtoja samatta silti mitään aikaiseksi. Nyt kuitenkin ylä-asteella tekemästäni kellostani jätti aika ja sain ajatuksen hyödyntää koneistoa.

Taulun pohja uusiokäytettiin hajonneesta kellosta (reuna ei ollutkaan ihan niin pyöreä, mitä ei huomannutt kangaspäällysteisessä kellossa, tässä kylläkin). Kellotaulun pohjakuva löytyi netistä. Jaoin kuvankäsittelyohjelmalla kellotaulun viivalla taulun puoliksi erotellakseni yli ja vaille -määreet. Nämä alueet halusin värillisiksi. Tämä olisi vaatinut tarkkaa väritystä kuvankäsittelyohjelmalla, joten päädyin printtaamaan kaksi kellotaulua värillisille papereille ja yhdistämään puolikkaat toisiinsa. Lisäsin myös tauluun numeeriset minuutit viiden minuutin välein. Halusin ehdottomasti vasemmalle ja oikealle puolelle symmetrisesti samat määreet (esim 5 vaille ja 5 yli). Kaikissa harjoituskelloissa, joihin olen törmännyt, minuttit merkitty tauluun lukuina 1-60.

Liimasin kellotaulun pohjalevylle. Rumat ulkoreunat jäi tietenkin kiireessä käsittelemättä, joten käänsin paperin ylimääräiset reunat kellotaulun takapuolelle. Tämän jälkeen päällystin vielä taulun kontaktimuovilla, jonka reunat käänsin myös taulun taakse. Reunat ovatkin nyt aika karun näköiset ja vahingosta viisastuneena käyttäisin seuraavalla kerralla joko pyöreämpää pohjalevyä maalatuilla reunoilla, neliönmallista pohjalevyä tai pyöreää kellotaulua isommalla, mahdollisesti muotoillulla pohjalla.

Lapset maalasivat viitsarit akryyliväreillä mustaksi ja punaiseksi kellotaulun värityksen mukaan.

Tällä on hyvä jatkaa kellon harjoittelua. Erityisen hyvin Neiti E tuntui hahmottavan oikean koneiston avulle sen, miten tuntiviisari siirtyy yhden tunnin verran eteenpäin, kun minuuttiviisaria siirrettäään eteenpäin kokonaisen kierroksen verran.

Pitkästä aikaa...

Viime aikoina on tullut istuttua tosi vähän tietokoneella, joten täälläkin on ollut aika hiljaista. Lisäksi on jotenkin tosi työlään tuntuista latailla koneelle kuvia, muuttaa niiden kokoa pienemmäksi, "signeerata kuvat", ja sitten vielä ladata ne tänne blogiin. Nyt kuitenkin eräs vanha mammakaveri rupesi pitämään omaa blogia ja päätin itsekin vielä yrittää jatkaa (vaikka jo olinkin luovuttaa koko homman).

Alkajaisiksi pari pipoa, jotka syntyivät syksyn tarpeeseen. Materiaali resorineulosta. Kuviot syntyivät heijastinkankaasta lasten toiveiden pohjalta.

Pikkuviemisiä pikkuihmisille

Viemisiksi pienille ihmisille valmistui kaksi Ottobren 1/2012 Home Sweet Home -kavaalla tehtyä käännettävää essumekkoa. Pienemmän vihreäsävyisen sai Herra V:n kummiperheeseen syntynyt pikkuneiti ja isomman pinkinsävyisen lapsuuden ystäväni, jo miltei vuoden ikään ehtinyt, hurmaava pikkuneiti.

Ohjeesta poiketen en huolitellut mekon reunoja vinonauhalla, vaan lisäsin kaavoihin saumavarat, ompelin kappaleet yhteen oikeat puolet vastakkain ja käänsin työn. Olalle laitoin kahdet nepparit, joiden avulla mekon kokoa voi säätää kolmeen eri kokoon. Kankaat mekoissa (kuten aiemmissa laukuissakin) ovat peräisin pussilakanoista, jotka ostin pari vuotta sitten ompelutarkoituksia varten Hemtexin huippualesta.

Vuodevaatteita

Yks kaks iski "pakko saada noi pois tieltä" tunne. Alkoi kuulua kankaan repimisen ääniä ja saumurin surinaa. Edes tuolia tai mittanauhaa en ehtinyt käsiini haalimaan, vaan työskentelin seisten ja mittasin käsituntumalla.

Näin syntyi patjansuojukset vanhasta lakanasta lastenhuoneen pikkusohvana ja lasten vierasvuoteena toimineille patjanpalasille, joita en aiemmin ollut saanut päällystettyä kovasta tarpeesta huolimatta. Kuvia näistä ei tule, mutta tässä sen sijaan näkymä keväällä ompelemistani pussilakanoista ja tyynnyliinoista.

Joskus aikoinaan, kun tarve oli siirtyä vähän isompiin peitteisiin, ei kaupasta löytynyt mitään siedettäväkuosisia pussilakanoita (paitsi jotain hirvittävän hintaisia).Päädyinkin lopulta kangaskauppaan ja ostin paria sopivaa kuviollista kangasta päällipuolelle ja luonnonvalkoista kangasta alapuolella. Nämä kankaat jäivätkin lopulta kaappiin roikkumaan, kun saimmekin yllättäin useat kivat valmislakanat (Finlaysonin Aappa-lakanat jostain keräyksestä, serkun vanhat lakanat hänen siirryttyä aikuisten sänkyyn, jne.). Eipä noista kangaspaloista ja kuoseista oikein muuksi ollut, joten ne taipuivat lakanoiksi mummolaan. Tyynyliinaksi ei tuosta isompikuvioisesta kankaasta jäänyt tarpeeksi leveää palaa, joten koristin luonnonvalkoisesta kankaasta ommellut tyynyliinana aplikoimalla siihen yhden kankaasta leikkaamani kokonaisen kuvia.

Nyt on taas kaapissa muutama kangaspala vähemmän!

Kiitokset ihanille päiväkodin tädeille

Neiti E siirtyy syksyllä uuteen päiväkotiryhmään ja halusimme muistaa ihania ryhmän aikuisia jollakin persoonallisella ja käyttökelpoisella lahjalla. Tovin asiaa harkittuani muistin Lilla a:n blogissa näkemäni hurmaavat t-paidat ja päätin hyödyntää ideaa.

Valitsin kaapppini kätköistä beigen ja valkoisen pohjakankaan, E värilliset kankaat. Näistä muodostui superihania kangaskasseja, joita koristaa E:n näkemys itsestään ja päiväkodin tädistä. Kasseja valmistui kolme kappaletta (kaikki eri kangasvalinnoilla), mutta valitettavasti muistin ikuistaa vain tämän viimeisen ennen lahjojen antoa.

Kassin on käännettävissä myös "nurin" päin.

Parin viimeisen kuukauden aikana Neiti E:n ryhmässä työskenteli myös yksi työllistetty. E halusi luonnollisesti muistaa myös häntä. Hänelle valmistui pussukka Hipun ohjeella. Vetoketju on kierrätysmateriaalia.

Kiitos vaan hyvin toimivasta ohjeesta Hippu!

Tämä oli vaan pakko tehdä

Itselleni muodostui lapsuudessa rakkaaksi äidin tekemä yöpäita. Sain sen käyttöön kolmen-neljän ikäisenä ja käytin sitä vielä murrosiän kynnyksellä. Tällöin tosin sen helma ei enää viistänyt maata ja hihansuut napit avattuina ylsivät enää kyynärtaipeeseen. Lopulta eräänä päivänä, yöpukua pyykistä jo tovin odoteltuani, minulle paljastui karu totuus - äitini oli päättänyt salaa hävittää tuskin enää pesua kestävän yöpaitani. Vuosia on tuo mieltä kaihertanut. Päätin kuitenkin elvyttää paidan, jos joskus saan tyttären. Ja sainhan minä.

Elvyttäminen ei vaan onnistunut ihan helposti. Minulla on tallella suuri osa 80- ja 90-luvun Suuri käsityökerho -lehdista. Kaava oli tiettävästi ilmestynyt välillä 1979-1985. Mutta eihän minulla kyseistä lehteä ollut enää jäljellä. Kirjastoistakaan ei enää noin vanhoja lehtiä ollut tietenkään saatavilla. Lehden toimitukselta kyselin kuvailuineen apua ja lupasivat palata asiaan, mutta ei heistä mitään kuulunut. Lopulta tein huuto.netissä salapoliisin työtä ja kyselin eräältä kyseiseltä ajalta lehtiä kaupittelevalta parin lehden sisältämistä yöpaidanohjeista. Sainkin vastauksena kuvan ohjeista, joista toisen äitini tunnisti.

Lehti kotiutui itselleni. (Ja samalla paljastui, että olen itse nuoruudessani napannut kysyisestä lehdestä talteen pari ohjetta, minkä seurauksena loppulehti on luultavasti heitetty roskiin turhana ja reposteltuna.) Eurokankaasta kävin hakemassa vaaleanpunaista flanellia - saman väristä kuin minulla oli ollut. Siskollani huomasin rullan kukallista koristenauhaa - saman rullan, josta äitini oli minunkin yöpukuuni nauhan laittanut - ja hän lupaitui antamaan siitä tarvitsemani palasen. Ongelmaksi muodostui nepparit. Minulla oli vielä vuosi takaperin pussillinen vanhoja painonappeja - ihan tavallisi Prymin painonappeja, joiden seassa oli myös muutamia helmiäispainonappeja - samoja kuin minulla oli ollut. Mutta pussi hävisi!!! En ymmärrä minne. Olin harmista suunniltani, kun olin ollut niin lähellä saada Neiti E:lle kopion omasta lempiyöpaidastani. Suureksi yllätyksekseni huomasin kuitenkin Eurokankaassa, että samoja helmiäisneppejämyynnissä oli yhä myynnissä. Nyt oli tarvikkeet kasassa.

Tein yöpuvun ohjeen mukaan, mutta muutamia asioita olisi pitänyt tehdä toisin (mm. pääntiehalkio). Tiedän, että äitini oli rypyttänyt sentin levyisen koristenauhan. Itse en siinä onnistunut millään tavalla hyväksyttävästi, joten päätin vain ommella nauhan kauluksen ja rannekkeiden sauman päälle. Kaulukseen laitoin ohjeiden vastaisesti kaksi painonappia, kuten valokuvan mukaan oli omassanikin, mutta kaulus olisi kyllä kaivannut myös sen ohjeenmukaisen kolmannen napin.

Kun kerroin Neiti E:lle valmiin yöpaidan tarinan, 4-vuotias neiti totesi: "mua melkein itketti", ja sanoi käyttävänsä yöpukua aina heti, kun hän huomaa sen tulevan pesusta. Toivottavasti käyttää sitä siksi, että oikeasti pitää siitä, eikä siksi, että oma äitinsä piti siitä.

Äitienpäivä

Sain aamuherätyksen laulun ja lahjojen kera. Lahjojen antoa Neiti E olikin odottanut innolla jo viikkotolkulla (he olivat näet päiväkodissa aloittaneet lahjan valmistuksen jo hyvissä ajoin). Lahjan sisältö oli pysynyt hyvin salassa - etukäteen tiesin vain, että siinä oli lankaa ja äidin lempivärejä. Neiti E:n innostus sai minutkin odottamaan äitienpäivää ihan uudella tavalla. Myös Herra V oli paljastanut lahjansa värityksen kysymällä minulta, että "tykkäätkö äiti vaaleanpunaisesta?" Tykkäänhän minä. Tällaisia ihanuuksia paketeista sitten paljastui:

Neiti E oli päässyt harjoittelemaan neulan käyttöä ja Herra V huovuttamaan avustetusti (kuulemma vähemmän avustetusti, kuin äidit luulivat). Tuosta täytetystä huopasydämestä minulla tuli heti mieleen neulatyyny. Saa nähdä pätyykö siihen käyttöön. Lisäksi lahjan kylkiäisenä oli tietenkin itseaskarrellut kortit

Yhtä upeasti jatkui muukin äitienpäivä. Aamupalapöydässä oli tuoreita croisantteja ja varta vasten minua varten keitetty aamukahvi. Päivällä nautittiin grilliherkuista ja jälkiruoaksi oli Crème Brûlée´tä. Isoäidin vierailun jälkeen minua oli vielä odottamassa lisää herkkua, oma versiomme Viiriäisen lasagnesta. Kastike on vaan niin helppo tehdä noin ja se on kaiken lisäksi hyvän makuistakin. Suurin ero meidän versiossamme on fetan korvaaminen vuohenjuustolla. Eikä säässäkään ollut moittimista. Oikein hyvä päivä siis kaiken kaikkiaan.