Yks kaks iski "pakko saada noi pois tieltä" tunne. Alkoi kuulua kankaan repimisen ääniä ja saumurin surinaa. Edes tuolia tai mittanauhaa en ehtinyt käsiini haalimaan, vaan työskentelin seisten ja mittasin käsituntumalla.
Näin syntyi patjansuojukset vanhasta lakanasta lastenhuoneen pikkusohvana ja lasten vierasvuoteena toimineille patjanpalasille, joita en aiemmin ollut saanut päällystettyä kovasta tarpeesta huolimatta. Kuvia näistä ei tule, mutta tässä sen sijaan näkymä keväällä ompelemistani pussilakanoista ja tyynnyliinoista.
Joskus aikoinaan, kun tarve oli siirtyä vähän isompiin peitteisiin, ei kaupasta löytynyt mitään siedettäväkuosisia pussilakanoita (paitsi jotain hirvittävän hintaisia).Päädyinkin lopulta kangaskauppaan ja ostin paria sopivaa kuviollista kangasta päällipuolelle ja luonnonvalkoista kangasta alapuolella. Nämä kankaat jäivätkin lopulta kaappiin roikkumaan, kun saimmekin yllättäin useat kivat valmislakanat (Finlaysonin Aappa-lakanat jostain keräyksestä, serkun vanhat lakanat hänen siirryttyä aikuisten sänkyyn, jne.). Eipä noista kangaspaloista ja kuoseista oikein muuksi ollut, joten ne taipuivat lakanoiksi mummolaan. Tyynyliinaksi ei tuosta isompikuvioisesta kankaasta jäänyt tarpeeksi leveää palaa, joten koristin luonnonvalkoisesta kankaasta ommellut tyynyliinana aplikoimalla siihen yhden kankaasta leikkaamani kokonaisen kuvia.
Nyt on taas kaapissa muutama kangaspala vähemmän!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti