Tämä oli vaan pakko tehdä

Itselleni muodostui lapsuudessa rakkaaksi äidin tekemä yöpäita. Sain sen käyttöön kolmen-neljän ikäisenä ja käytin sitä vielä murrosiän kynnyksellä. Tällöin tosin sen helma ei enää viistänyt maata ja hihansuut napit avattuina ylsivät enää kyynärtaipeeseen. Lopulta eräänä päivänä, yöpukua pyykistä jo tovin odoteltuani, minulle paljastui karu totuus - äitini oli päättänyt salaa hävittää tuskin enää pesua kestävän yöpaitani. Vuosia on tuo mieltä kaihertanut. Päätin kuitenkin elvyttää paidan, jos joskus saan tyttären. Ja sainhan minä.

Elvyttäminen ei vaan onnistunut ihan helposti. Minulla on tallella suuri osa 80- ja 90-luvun Suuri käsityökerho -lehdista. Kaava oli tiettävästi ilmestynyt välillä 1979-1985. Mutta eihän minulla kyseistä lehteä ollut enää jäljellä. Kirjastoistakaan ei enää noin vanhoja lehtiä ollut tietenkään saatavilla. Lehden toimitukselta kyselin kuvailuineen apua ja lupasivat palata asiaan, mutta ei heistä mitään kuulunut. Lopulta tein huuto.netissä salapoliisin työtä ja kyselin eräältä kyseiseltä ajalta lehtiä kaupittelevalta parin lehden sisältämistä yöpaidanohjeista. Sainkin vastauksena kuvan ohjeista, joista toisen äitini tunnisti.

Lehti kotiutui itselleni. (Ja samalla paljastui, että olen itse nuoruudessani napannut kysyisestä lehdestä talteen pari ohjetta, minkä seurauksena loppulehti on luultavasti heitetty roskiin turhana ja reposteltuna.) Eurokankaasta kävin hakemassa vaaleanpunaista flanellia - saman väristä kuin minulla oli ollut. Siskollani huomasin rullan kukallista koristenauhaa - saman rullan, josta äitini oli minunkin yöpukuuni nauhan laittanut - ja hän lupaitui antamaan siitä tarvitsemani palasen. Ongelmaksi muodostui nepparit. Minulla oli vielä vuosi takaperin pussillinen vanhoja painonappeja - ihan tavallisi Prymin painonappeja, joiden seassa oli myös muutamia helmiäispainonappeja - samoja kuin minulla oli ollut. Mutta pussi hävisi!!! En ymmärrä minne. Olin harmista suunniltani, kun olin ollut niin lähellä saada Neiti E:lle kopion omasta lempiyöpaidastani. Suureksi yllätyksekseni huomasin kuitenkin Eurokankaassa, että samoja helmiäisneppejämyynnissä oli yhä myynnissä. Nyt oli tarvikkeet kasassa.

Tein yöpuvun ohjeen mukaan, mutta muutamia asioita olisi pitänyt tehdä toisin (mm. pääntiehalkio). Tiedän, että äitini oli rypyttänyt sentin levyisen koristenauhan. Itse en siinä onnistunut millään tavalla hyväksyttävästi, joten päätin vain ommella nauhan kauluksen ja rannekkeiden sauman päälle. Kaulukseen laitoin ohjeiden vastaisesti kaksi painonappia, kuten valokuvan mukaan oli omassanikin, mutta kaulus olisi kyllä kaivannut myös sen ohjeenmukaisen kolmannen napin.

Kun kerroin Neiti E:lle valmiin yöpaidan tarinan, 4-vuotias neiti totesi: "mua melkein itketti", ja sanoi käyttävänsä yöpukua aina heti, kun hän huomaa sen tulevan pesusta. Toivottavasti käyttää sitä siksi, että oikeasti pitää siitä, eikä siksi, että oma äitinsä piti siitä.