Uusi kone tilauksessa

Päädyin sitten tilaamaan uuden koneen. Tykkäsin edellisestä ja päädyin melkein samanlaiseen malliin. Liekö hyvä vai huono asia, kun ongelmiakin alkoi tässä viime vuosina kertymään? Vanha saa kuitenkin ehkä jossain vaiheessa kokeilla huoltoa, josko siitä vaikka tulisi käypä peli neidin joskus aloittaa ompeluharrastus. Olisihan se mukava äidin ja tyttären suristella vierekkäin...

Kevät tulee, talvi menee

Meillä on koko helmikuu ja maaliskuun alku sairasteltu sairasteluiden perään: vesirokkoa, vatsapöpöä ja flunssaa... Nytkin parhaillaan tuolla on yksi kuumeinen päiväunilla. Lopputalvi mennä hurahtikin johonkin. Nyt alkaa tuntua ihan keväältä, kun aurinko paistaa ja katukin on taas aurattu kaksikaistaiseksi (ja jalkakäytäväkin on löytynyt siinä samassa). On siis viimeinen aika julkaista pari kuvaa talvisista tekeleistä.



Neiti sai lämpimikseen vähän vastaavan huovutetun myssyn kuin poika viime vuonna, tosin tähän ei tullut varsinaisia poskiläppiä ja tämä valmistui neulomalla. Valmis myssy tuppasi nousemaan ylöspäin, joten ompelin molempien läppien alareunaan napit, jolloin myssyn sai pysymään tiiviisti leuan alla mustan reikäkuminauhan avulla. "Kaunista", mutta kätevää. Tämä myssy menee varmaan päähän ensi vuonnakin, mutta poika tarvitsee ehdottomasti uuden. Vanha oli jo tänä vuonna aika nafti, mutta siitä huolimatta poika kinusi sen aina päähänsä.



Omiksi kotitossuiksi tekeytyi huopatossut. Jalassa ihanat ja lämpimät, mutta valitettavasti ne ovat jo kuluneet puhki päkiän alta. Alunperin oli tarkoitus ommella noihin nahkapohja, mutta se jäi. Seuraaviin sitten. Varsinaisia villasukkia ei olekään syntynyt tänä vuonna yhtään paria. Neidille kun meni hyvin viimevuotiset ja poika sai pukilta lahjaksi juuri jalkaan sopivan parin.



Kevään kunniaksi pitää vielä yrittää viritellä tuota vanhaa ompelukonetta käyttöön, jotta pääsisi kokoamaan valmiiksi leikattuja kankaita.

Kurjuuksien kurjuus

Mun ompelukone siis. Kun vihdoin ajattelin saada jotain aikaiseksi, kone tekee tenän. Se tekee hyppytykkiä ihan urakalla: yhdessä kokeessa suoralla ompeleella 63:sta tikistä 26 on ylihyppyjä. Neula vaihdettu, puolapesä putsattu, öljytty, langoitettu uudelleen moneen kertaan ja kokeiltu eri tikeillä. Mitä muuta voisi kokeilla? Mielenkiintoista on se, että siksakilla se jättää erityisesti oikeanpuolimmaiset tikit tekemättä. Pitääkö toi taas huoltaa? Vastahan se oli kaksi vuotta sitten huollossa, jolloin sille tehtiin isompi remppa. Vai pitäisko vaan vaihtaa konetta uudempaan? Ei jaksa.

Huomaan, että täällä on kävijämäärät olleet nousussa viime aikoina. Se on pelkästään positiivista, sillä vielä kuukausi, kaksi takaperin mietin, että onko mitään mieltä kirjoitella blogia ihan vaan itselleni. Mutta jos lukijoita kävijöitä riittää jatkossakin, niin jatkan minäkin täällä :) Kommenttejakin saa jättää täällä piipahtaessa.

Sitten varsinaiseen postaukseen...



Kesän alussa tuli leikeltyä kankaat pojan T-paitaa varten. Kesän lopussa paidan kappaleet vihdoin kohtasivat toisensa. Kaavana on OB:n 3/2010 Sulo. Tein paidaan koossa 86, vaikka meillä vaatteet onkin tähän asti olleet suurimmaksi osaksi kokoa 80. Mielestäni paita on kuitenkin aika pieni ja kapea kokoisekseen. Muuten kaava on kyllä ihan kiva. Paidan käyttöaika jäi aika lyhyeksi. Saas nähdä mahtuuko päällee vielä ensi keväänä. Kankaat ovat Eurokankaasta ja omasta vanhasta paidastani.



Elokuussa sain myös valmiiksi toisen pienen projektini. Pelastin vuosi takaperin meidän katukirppikseltä kanteleenrämän kaatopaikalle joutumasta, kun "naapuri" lupasi sen ilmaiseksi. Soitin oli kokenut kovia; se oli joskus tippunut ja talla (vai mikä toi osa kanteleessa onkaan nimeltään) oli irronnut ja liimattu vinosti kiinni. Samassa syssyssä kannen viilupinta oli osittain revennyt pois. Pari homeläikkääkin viilun alta paljastuneessa pinnassa oli ja jäljellä repsotti kaksi ruosteista kieltä. Liimausten irroitus, hionta, paklaus, uudelleenliimaus, maalaus ja kielien uusiminen sai kuitenkin ihmeitä aikaa ja siitä sai kuitenkin kelpo soittimen meidän pienten lasten iloksi. Ei se varmasti konserttikanteleeksi kelpaisi, mutta minulle amatöörinä sointi on aivan riittävä.

Kukkakakku

Meillä vietettiin viikonloppuna neidin 4-vuotissynttäreitä. Toiveena oli kukkakakku. Piti tulla kukan muotoinen, mutta liian kuohkea käärtetorttupohja ei pysynytkään kasassa siirtovaiheessa. Jouduin leipomaan vielä tavallisen suklaakakkupohjan tarkoituksena leikellä siitä kukan mallinen. Rohkeus ei kuitenkaan riittänyt, sillä täytettä oli niin paljon välissä, etten uskonut senkään pysyvän kasassa sokerikreemiä levitettäessä. Onneksi kaappiin oli aiemmilta kakkuleipomuksilta jäänyt elintarvikevärejä ja niiden avulla sai vielä yöllä kehiteltyä koristeet tavallisen pyöreän kakun pintaan. Pinta ja koristeet marsipaania.

Loman saldoa, osa 2

Pitkään olen jo ihastellut muiden matonkuteista virkattuja koreja ja mattoja ja joskus hypistellytkin lankakaupassa yhtä tiettyä sävyä matonkudetta. Taannoin sitten tuo päätyikin ostoskoriini ja yksi kesäilta - ja yksi junamatka - tuli istuttua virkkuukoukku kädessä.

Sopivaa malli löytyi Novita sivuilta. Mielestäni tuossa ohjeessa silmukoiden lisäykset menivät loppua kohden vähän hassusti (vai liekö vika vaan virkkaajassa), mutta muuttelinkin ohjetta vähän oman mieleni mukaan, jotta pohjasta tuli symmetrisen neliskanttinen. Toisen korin pohja oli sitten saman periaatteen mukaan neliö. Itseäni viehätti mallissa tuo pyöreän ja neliskanttisen sulautuminen yhteen.

Loman saldoa

Neidin serkku vietti 4-vuotissynttäreitään keiju teemalla. Minulle tuli vihdoin ja viimein kannustin saada korjattua joskus kirppikseltä kaupanpäällisinä saamani vaaleanpunaiset perhosensiivet. Siivet saivat päälleensä alekorista kahdella eurolla löytyneet Novitan violetit sukkikset. Loput tarpeet löytyivät varastoistani. Taikasauvan keppinä on päällystetty ilmapallotikku, päässä pieni joulupallo ja vähän lahjanauhaa. Mekkona toimi neidin "iso"tädiltään saama perhosmekko, joka onkin ollut kovin suosittu tänä kesänä prinsessahelmoineen.



Poika puolestaan sai pukeutua isoäitinsä vanhoihin "kesähousuihin". Olen tänä kesänä ollut viehättänyt käyttämään pojalla pitkiä ja lyhyitä kauluspaitoja, koska ne ovat viileitä ja suojaavat hyvin auringolta (niskankin saa hyvin suojaan nostamalla kauluksen pystyyn). Ihastuin taannoin Ottobren 2/2005 raidalliseen kauluspaitaan. Isoäisin vanhat housut olin puolestaan joskus pelastanut kierrätykseen menolta, kun mielestäni niissä oli niin kaunis raidoitus. Nämä kaksi ihanuutta päätyivätkin sitten yhteen. Onneksi olin asialla tänä kesänä, sillä yhtään isompaa paitaa noista housuista ei olisi saanut.

Aikaa paidan ompelemiseen kului syntisen paljon eli jos aika on rahaa, niin sitä tuhlattiin kyllä tässä projektissa. Itseä kuitenkin ilahdutti tehdä jotain näin tarkkaa työtä ja huomata onnistuvansa. Kauluskin istuu todella kauniisti.



Viemisiksi synttäreille valmistui rahakukkaro. Olisi pitänyt vähän selata nettiä ja etsiä ohjeita kukkaron valmistukseen ennen eikä jälkeen. Nyt tuosta tuli harmillisen karu, mutta kun olin taas liikkeellä edellisenä iltana, niin enpä voinut muuta kuin toimittaa harjoituskappaleen synttärisankarille. Toivottavasti pysyy kuitenkin kasassa hetken aikaa. Kukkaron sisään sujahti myös muutama kiillotettu kolikko.

Omaa vapaata, aah...

Sain kaksi melkein kaksi vuorokautta omaa luksuslomaa, kun mies ja lapset lähtivät maalle mummolaan, jonne itsekin lähden huomenna perässä. Aikaa on vierähtänyt käsitöiden parissa, siivotessa ja huuto.net ilmoitusten laittamisessa. Ja kaikkia näitä olisi vielä rutkasti tarjolla vajaaksi vuorokaudeksi. Uusia töitä en ole vielä kuvannut, mutta tässä esimakuna kaksi viemistä pienille ihmisille.

"Pesulappu"-liina



ja pehmohelistin.

Syntymäpäivämerkintöjä

Olen tässä viime vuosina kaivannut jonkinlaista muistikirjaa syntymäpäiville, kun lähipiiriin on sukeutunut joukko ihania lapsia. Aikani kaupasta metsästelin ja hintoja kauhistelin. Päätin tehdä mieleiseni kirjan itse, mutta pieniä edullisia muistikirjoja, joissa olisi ollut riittävästi sivuja, ei tullut vastaan. Keväällä Stockmannin Outletissa sitten törmäsin vihdoikin sopivaan niteeseen 1,45€:n hintaan. Sisäsivut eivtä olleet valkoiset, kuten olin toivonut, mutta sai kelvata ja loppujen lopuksi tämä viivoitus onkin aika kätevä. Viime reissu K-rautaan terassiruuveja hakemaan johti puolestaan myös tapettipuolelle ja sieltä löytyi ihania tapettivaihtoehtoja muutamiin ajatuksissa pyöriviin projekteihin. Yksi mallipala pellavakangasta jäljittelevää tapettia pääsikin sitten päällystämään syntymäpäiväkirjan kansia. Sisäpuolelle päivät tuputtelin yksi numero kerrallaan leimasimella. Vaikkakin kehitin mielestäni kätevän systeemin, jolla minimoida leimasinnumeron vaihtoa, oli tässä silti himpun verran työtä ja muutamalta virheeltäkään ei vältytty. Onneksi 400 sivusta oli varaa repiä muutama pois, mutta silti kaksi pientä virhettä jäi kyllä kirjaankin.

Synttäriviemisiä

Tyttö sai kutsun kerhokaverinsa syntymäpäiville ja päätimme yhdessä tytön kanssa valmistaa hänelle lahjan. Tyttö pujotteli helmistä rannekorun ja minä valmistin jämäsametista ja helmistä rannekoruun sopivat korut ja niille pussukan. Pussukasta tuli kaikkea muuta kuin onnitunut, mutta sai kelvata, kun juhlat olivat aamulla ja ompelin - taas kerran ajoissa - puolen yön aikaan. Mulla on laatikossa läjäpäin perintönä tulleita lyhyitä housuvetoketjuja, joita ajattelin, että voisi hyödyntää pussukoissa, mutta tässä versiossa se tuntui kyllä auttamattomasti liian lyhyeltä.