Kuvapläjäys

Mä olen ollut _niin_ kauan pois täältä blogista, että...

Olen miettinyt, että jätänkö tämän homman kokonaan vai jatkanko.
No, vielä yritän.

Tähän asti meidän tietokone on ollut makkarissa,

eikä sitä ole tullut avattua kuin ihan välttämättömissä tapauksissa.

Nyt olemme kuitenkin siirtäneet koneen väliaikaisesti alakertaan

tarkoituksena käydä läpi perheen valokuvat viideltä viimeiseltä vuodelta.

Ja ehkä vähän muutakin.

Aloitin urakan siirtämällä kuvat kännykästäni koneelle

ja sieltä paljastui joitakin kuvia tekeleistäni. Tässä niistä yhteispostaus.



 

Neuloin Novitan petroolin värisestä Huopasesta itselleni käsineet,

jotka sopivat yhteen lahjaksi saamani huopahatun kanssa.

Kaunis kiitos äidilleni, joka käsi ostamassa minulle
viimeisiä keriä kyseistä sävyä. Heräsin tuohon
sävyyn vasta, kun sitä ei ollut enää saatavilla kaupoista

Ohje Novitan oma.

Kahden myssyn jämälangoista neuloin käsineet myös tyttärelleni.

Novitan Teddy langasta

(jota tuli joskus tehtaanmyymälästä ostettua)

neuloin tyttärelle pipon ja tuubihuivin.

Vähälle käytölle ovat jääneet.

Kauluri on kuulemma liian kuuma

ja pipon tupsu liian painava.

Ja tyttö liian menevä, jotta voisi söpöstelyvaatteita käyttää,
sanon minä.

Jämälangoista on syntynyt myöskin villasukat ja lapaset tyttärelle.

Villasukat syntyivät hänen omasta toiveestaan
ja lapset myöhemmin niille kaveriksi.

Neiti E oli nimittäin askartellut paperista"kirpun" ihan minua varten

ja kirjoittanut yhteen kohtaan"tee villasukat".

Tästä innostuneena myös pikkuveli teki "kirpun",
johon hän kirjoitti "ompele pöllöpaita" :) 

Paita odottaa vielä tekijäänsä
(mutta kangas on jo saksittu tässä pääsiäisvapaalla).

Olen myös onnistunut tuhoamaan useamman kerän

lapsuuteni aikaista mohairlankaa.

Kaksinkertaisena niistä syntyi yhden

Novintan ohjeen mukaan

 neule neiti E:lle. Joulujuhlaan pääsi päälle,

mutta muuten sitä ei olla osattu käyttää.

Tarpeeseen tuli neulottua saippua-alusta matonkuteesta.
Tämä alusta on oikein toimiva.

Se hengittää, imee ylimääräisen kosteuden

ja pitää saippuan kuivana.

Ja tarvittaessa sen voi heittää pesukoneeseen.

Ommeltua on tullut vähemmän.

Neiti E:lle yksi paita.

Herra V:lle housut.

Kummitytölle on syntynyt kangaskassi,
ja samasta kankaasta esiliina.

Niin, ja olihan meillä viime keväänä juhlittavana mieheni serkun häät,

jossa lapset serkkutyttöineensaivat toimia
morsiusneitoina ja sulhaspoikana.

Lapsille toivottiin sinisävyisiä asuja 20-luvun henkeen.

Ompelimme lasten serkkutyttöjen äidin kanssa mekot tytöille

mattapintaisesta "lycrasta", jonka päälle tuli kerros viskoosista(?).

Mekkojen materiaalivalinta oli ompelun kannalta vikatikki,
kun molemmat kankaat venyivät joka suuntaan.
Lopputulos oli kuitenkin kelvollinen
ja kangasyhdistelmällä saatiin aikaan kaunis sävy.

Lisäksi virkkasimme hiuspannat, jotka koristeltiin
morsiammelta saaduilla ruusukkeilla.

Sulhaspojalle löytyi ihana harmaa puku Zarasta.

Ompelin sen takin alle tyttöjen mekkojen sävyisen liivin ja kravatin.

Herran V:n synttäreitäkin on ehditty viettää kahdesti.

4-vuotissynttäreitä juhlistettiin apinakakulla ja 5-vuotissynttäreitä haamukakulla.

Lapset ovat ollet mukana molempien koristeiden askartelussa.

Neiti E:n synttäreillä ei kakkua ollutkaan,
tarjolla oli jäätelöannoksia jäätelökioskista. En kuitenkaan muistanut
kuvata valmista kioskia, jonka lapset rakensivat ja maalasivat
isänsä kanssa.

Tässä nämä tältä erää Pian ehkä jotain muuta :)

Nuppupeitto yhdelle pienelle nupulle

Ristiäislahjaksi yhdelle pikkuruiselle sukulaistytölle syntyi nuppupeitto.

Toinen puoli ja aplikaatiot veluuria, toinen puoli jotain pehmoista

puuvillatrikoota. Idea pupupeittoon ja vinkki pupumalleista tuli

eräästä blogista, jota en nyt löydä mistään.

Mutta kiitos kaunis sille, joka tunnistaa oman peittonsa tästä.

Täällä on kuulemma käyty kurkkimassa - turhaan. Siispä pitkän tauon jälkeen esittelen pikkuhiljaa vanhempaa, ja myöhemmin uudempaakin, tuotantoa.

Viime syksyksi valmistui ihanasta Eurokankaan kettukankaasta molemmille lapsille päällepantavaa.

 Pojan pusero Ottobre 4/2011 More Grey -kaavalla.

Tytön kietaisumekko valmistui Ottobre 4/2013 Princess Castle -kaavaa muokkaamalla.

Halusin paitaan kiinteät pitkät hihat,jottei aina tarvitsisi miettiä löytyykö kaapista puhtaana

sopivan värinen pitkähihainen paita mekon alle. Ompelin paitaan kiinteät pitkät hihat lyhyiden alle pidentämällä mallin A hihat rannepituisiksi ja ja ompelemalla ne mallin B lyhyiden

hihojen kanssa samaan aikaan kädenteille. Tämä oli tosi toimiva ratkaisu.

Lisäksi jätin taskut jätin pois.

Synttäritunnelmia

  

 Meillä vietettiin elokuussa neiti E:n synttäreitä.

Samana päivänä juhlittiin ensin päiväkotikavereiden kanssa

ja hetkeä myöhemmin sukulais-/kummiporukalla.

Kauan suunnitteilla olleen viirinauhan sain kokoon juhla-aamuna.

Nauhalla oli pituutta reilut kaksikymmentä metriä,

sillä olimme alunperiun suunnitelleet viettää juhlia pihalla.

Sade kuitenkin pilasi suunnitelmat, ja niinpä nauha

riitti täyttämään olohuoneen ja ruokahuoneen.

 

 

 

Juhla-aamuna jouduin viimeistelin neidin juhla-asun.
Eihän mitään voi tehdä ajoissa - eihän?

Tämä oli ensimmäinen kokeiluni monille jo tutusta

Mekkotehtaan samannimisen kirjan Katariinasta.

Tosi ihana kaava ja helpolla saa kaunista. Minulle vaan 

kävi vähän huonosti kuminauhojen kanssa.
Kuminauha oli niin lurua, että rypytykset jäivät liian pitkiksi.

Olalla olevat kuminauhat ja rinnanaluskuminauhan jaksoin kiristää,

mutta en ensimmäisenä ommeltavaa. Tästä syystä kaula-aukko

on vähän turhan leveä.

Neiti E kuitenkin tykkää, samoin minä.

Tällä kaavalla tehdään varmasti lisää mekkoja!

Röyhelölegginssit valmistuivat Ottobre 4/2012 kaavalla.

Tarjoilut tehtiin yhdessä synttärisankarin ja hänen pikkuveljensä kanssa.

  

Tarjolla oli Suklaamarengin innoittamana vaahtokarkkipupuja.

Neiti E auttoi vaahtokarkkien tomusokeroinnissa

ja leikkelyssä, sekä korvien kiinnittämisessä.

Lapset yhdessä pyörittelivät pupujen nenät sokerimassasta.

He tekivät sokerimassasta myös perhosia 

piparkakkumuoteilla. Perhoset pääsivät koristamaan

lastensynttäreiden muffinsseja ja kakkua.

Synttäreille askartelimme yhdessä neiti E:n kanssa myös hernepusseja.

E pääsi ensimmäistä kertaa ohjaamaan ompelukonetta 

minun käyttäessä poljinta. Myös pussien täyttämisessä

lapset olivat oiva apu. Ompelusta innostuneena

E halusi myös ommella käsin yhden pussin

täyttöaukon kiinni. Tämäkin sujui hienosti.

Hernepusseja tietenkin päästiin heittelemään

vanerista tehtyyn kukkatauluun.

Merirosvopaita

Eurokankaasta löytyneestä ihanasta merirosvokankaasta

syntyi paita. Kankaaseen se ihanuus sitten jäikin.

Ensin kangas sai odottaa kaapissa, sillä meillä oli kausi,

jolloin pelättiin (meri)rosvoja. Sitten kun pääsin vihdoin ompelemaan,

en tykkääkään lopputuloksesta - en mallista, enkä värityksestä.

Kaavan on OB 3/2009 kaava nro 24.Pääntiekin

on jo alkanut lörpöttämään pesujen myötä.

Kangasta löytyy kaapista vielä toisen sävyisenä.

Ehkä saan siitä ensi kesäksi kivemman T-paidan.

Lahjuksia

 

Lasten serkkutyttö vietti hiljan syntymäpäiviä.

Keväällä jo hyvissä ajoin päätin virkata lahjaksi huovutetun

kassin tuhotakseni vähän lankavarastoja.

Samassa yhteydessä annoin neiti Eelle

pienen jämäkerän Novitan seiskaveikkaa.

Hän ilmoitti saman tien tekevänsä serkulleen

lahjaksi tipun aiemman päiväkotiaskartelun innoittamana.

Tämmöinen sirpakka lintuneiti pääsi siis pesimään

serkkutytön pehmoiseen sydänkassiin.

Liskopaita

 

Tilasin aikanaan muistaakseni Iinulta kahta Campan-trikoota.

Ovat muuten mielestäni laadukasta kangasta.

Niistä syntyi liskopaita Ottobren 4/2010 kaavalla,

vaihdoin vain napit neppeihin. Pieneksi väripilkahdukseksi lisäsin

valmiiseen paitaan vielä kielen liskolle. Kaiken kaikkiaan

kiva malli ja muutenkin oikein onnistunut tekele.

Väristäkin tykkään valtavasti.

 

 

 

 

 

Housupulaa helpottamaan sain tehtyä paitaa sointuvat

housut Eurokankaan velourista. Kaavana niissä on

Ottobre 4/2011 -housut ilman taskuja.

Lähdin tekemään tätä mallia vinkin perusteella,

että malli sopii hoikalle lapselle. Housujen valmistuttua,

ja päästyäni testaamaan niitä herra V:lle, jouduin kuitenkin

purkamaan vyötärön ja kaventamaan resoria.

Muuten malli on kuitenkin kiva

ja lisää housuja on luvassa samalla kaavalla.

Sain syntymäpäivälahjaksi kauan haikailemiani nimilappuja,

joista kiitos kuuluu miehelleni. Tässä ensimmäinen lappu koekäytössä.

Lisäsin lapun oikeaan reunaan palan puuvillanauhaa,

johnka avulla saan nimikoitua housut päiväkotia varten.

Ette arvaa, mihin törmäsin...

Tein netissä haun blogini nimellä ja yllätyksekseni vastaan tuli

Omaksi huviksi -blogin Elinan minulle lokakuussa 2011

antama tunnustus. Perille tuli vihdoin ja lämmitti kyllä sydäntä tässäkin vaiheessa.

Luopua turhista tavaroista.

Jos voittaisin lotossa 10 miljoonaa...

Uusisin talosta katon, kattoikkunat ja pihanurmen. Varmasti haaveilisin myös oman kodin rakennuttamisesta.

Jos saisin päivän olla mies... 

Meillä ei kotona taida olla sellaisia "miesten hommia", joita en olisi halutessani voinut tehdä. Varmaankin  haluaisin siis ottaa tuntumaa siihen, miltä tuntuu olla mies. (mm. käymällä seisten vessassa :)

Haluaisin osata...

Luopua turhista tavaroista.

Hävettää tunnustaa, mutta...    

Minulla on paljon suunnitelmia ja haaveita, mutta en saa aikaiseksi toteuttaa niitä.

Tänään aion vielä...

Täyttää pesukoneen ja ajastaa ohjelman niin, että se on valmiina aamulla.

Kuvia varastosta

Ottebren Minnie-kaavalla 6/2010 syntyi viime syksyksi paljon

tykätty "tunika". Kangas on jämäpala Eurokankaasta,

 

 _________

Meillä oli jo jonkun aikaa ollut tarve "lämmikkeelle",

jonka pukea saunan jälkeen yöpuvun päälle, kun

Ottobre 4/2012 ilmestyi. Siinä oleva Jumpsuit suorastaan

huusi päästä suorittamaan lämmikkeen virkaa.

Molemmat kollege-kankaat on peruja anopin varastoista

liki kolmenkymmenen vuoden takaa.

Tik tak

Täällä taas. Meillä siirrettiin tietokone tulevan remontin tieltä romuvarastoksi muodostuneesta työhuoneesta meidän makuuhuoneeseen. Nyt kun pöytäkone on taas mukavammin käytettävissä, ajattelin palata taas päivittämään pikkuhiljaa tätä blogiani.Lähiaikoina on luvassa sellaisia uudempia ja vanhempia tuotoksia, jotka ovat päässeet ikuistettaviksi asti.

 Aloitetaan eilen virinneestä ideasta...

Olen pitkään haaveillut harjoittelukellosta lapsille. En ole sellaista raaskinnut ostaa, enkä kyllä ole löytänyt mieleistäkään. Ajatuksissa onkin ollut tehdä sellainen itse. Olen pyöritellyt mielessäni moniakin toteutusvaihtoehtoja samatta silti mitään aikaiseksi. Nyt kuitenkin ylä-asteella tekemästäni kellostani jätti aika ja sain ajatuksen hyödyntää koneistoa.

Taulun pohja uusiokäytettiin hajonneesta kellosta (reuna ei ollutkaan ihan niin pyöreä, mitä ei huomannutt kangaspäällysteisessä kellossa, tässä kylläkin). Kellotaulun pohjakuva löytyi netistä. Jaoin kuvankäsittelyohjelmalla kellotaulun viivalla taulun puoliksi erotellakseni yli ja vaille -määreet. Nämä alueet halusin värillisiksi. Tämä olisi vaatinut tarkkaa väritystä kuvankäsittelyohjelmalla, joten päädyin printtaamaan kaksi kellotaulua värillisille papereille ja yhdistämään puolikkaat toisiinsa. Lisäsin myös tauluun numeeriset minuutit viiden minuutin välein. Halusin ehdottomasti vasemmalle ja oikealle puolelle symmetrisesti samat määreet (esim 5 vaille ja 5 yli). Kaikissa harjoituskelloissa, joihin olen törmännyt, minuttit merkitty tauluun lukuina 1-60.

Liimasin kellotaulun pohjalevylle. Rumat ulkoreunat jäi tietenkin kiireessä käsittelemättä, joten käänsin paperin ylimääräiset reunat kellotaulun takapuolelle. Tämän jälkeen päällystin vielä taulun kontaktimuovilla, jonka reunat käänsin myös taulun taakse. Reunat ovatkin nyt aika karun näköiset ja vahingosta viisastuneena käyttäisin seuraavalla kerralla joko pyöreämpää pohjalevyä maalatuilla reunoilla, neliönmallista pohjalevyä tai pyöreää kellotaulua isommalla, mahdollisesti muotoillulla pohjalla.

Lapset maalasivat viitsarit akryyliväreillä mustaksi ja punaiseksi kellotaulun värityksen mukaan.

Tällä on hyvä jatkaa kellon harjoittelua. Erityisen hyvin Neiti E tuntui hahmottavan oikean koneiston avulle sen, miten tuntiviisari siirtyy yhden tunnin verran eteenpäin, kun minuuttiviisaria siirrettäään eteenpäin kokonaisen kierroksen verran.