Toinen (täällä esitelty) valepipo

Tässä loppusyksyksi valmistunut hiuspanta eli "valepipo". Lankana konepestävä Novitan Tempo.

Lämmintä päälle

Vanhasta kirjoneulepaidan tekeleestä puretusta Novitan Fauna-langasta syntyi pipo Lauran blogista löydetyllä ohjeella. Kaveriksi päätin kokeilla "tuubikauluria" omalla ohjeella. Kaulus saisi olla vähän kapeampi, jotta suojaisi paremmin kaulaa. Olenkin jo miettinyt, että pitäisikö neuloa jatkoksi kapeampi osa, jonka kääntäisi kaulaa vasten. Puretun langan ilmiö tulee valitettavasti esiin kaulurissa, kun jatkoksi jouduin käyttämään uutta kerää. Edellisessä tekeleessä tämä luonnonvalkoinen lanka oli yhdistetty harmaaseen ja nyt työssä onkin "kahden sävyistä" lankaa. Onneksi ei kuitenkaan huomaa käytössä.

Välipalaa, olkaa hyvät

Nyt löytyi piuha:)





Neidin kotileikkeihin kaivattiin muutosta, kun ruokana toimivat jatkuvasti pikkuveljen puupalikat ja palapelin palaset. MEILLÄ!-blogin innoittaman ryhdyin puuhaan. Leivän virkkasin Novitan Huopanen-mix -langasta, muut ruokatarpeet syntyivät askarteluhuovasta. Valitettavasti tämä "oikea" leikkiruoka ei auttanut tavaran vohkimiseen, sillä nykyisin meiltä löytyy jatkuvalla syötöllä lähes kaikki pikkuveljeä kiinnostava tavara piilotettuna neidin kaappiin tai nostettuna pöydille ja kirjahyllyn ylemmille hyllyille. Sen sijaa pikkuveli innostui maistelemaan tomaatteja...

Piuhat irti

Kerrankin, kun mulla on molemmat lapset samaan aikaan päiväunilla (tai ylipäänsä molemmat nukkuvat päiväunia) ja mä päätin, että nyt vien jotain kuvia kameralta tietokoneelle ja tulen tännekin päivittelemään, niin johan on piuha hukuksissa. Yleensä se aina roikkuu tässä koneessa kiinni tai on vähintäänkin pöydällä, mutta eipäs vaan nyt näy.

Päättämis(=päättelemis)ongelma

Mulle ei yleensä ole ongelma neuloa aloitettua työtä loppuun, mutta siltä työn valmiiksi saaminen tuottaa ongelmia. Nytkin mulla on tuolla odottamassa kolme viimeistelyä vaille valmista pientä neuletyötä ja nyt on neljän puikoilla. Mä vaan olen älyttömän laiska päättelemään ja lankoja ja toisaalta liittämään valmiita osia yhteen. Jos vain mahdollista, neulonkin nykyään aloituslangan ja uuden langan neuleen joukkoon. Etu- ja takakappaleiden hartiat, yms. olen puolestaan nykyään yhdistänyt neulomalla ne yhteen nurjalta puolelta, jotta vältyn niiden yhdistämiseltä myöhemmin neulalla ja langalla.

Lisäksi saatan neuloa erilliset etu ja takakappaleet yhtenä kappaleena pöyröpuikoilla, jotta sileää neuletta neuloessa vältyn pahimmalta "raidallisuudelta", kun mulla tuppaa oikea neule olemaan kireämpää kuin nurja ja näin ollen koko neulekin näyttää raidalliselta. Kyllähän tuo silmukoiden kireys vaihtelee ihan pelkkää oikeaakin neulottaessa (etenkin jos käytössä on ohut lanka), mutta vähän vähemmän kuitenkin.

Mutta jospa tässä kohta saisin jotakin käyttöön ja kuvattavaksikin asti valmiiksi.

Kun kissa on poissa niin hiiret hyppii pöydällä...

Mies on työmatkalla, joten kerrankin voin hyvällä omalla tunnolla (jos ei ota huomioon, että siivottavaakin löytyisi) viettää illat ompelukoneella lasten mentyä nukkumaan. Eilisen saldona oli tytön sammareiden viimeistely ja pipo viilenevää syksyä varten. Molemmat näistä on olleet niin sanottuja pidempiä projekteja.





Tytön housut kyseisestä kankaasta on ollut suunnitteilla jo minun äidilleni. Mä päätin olla siirtämättä moista velvollisuutta enää tyttärelleni ja nappasin kaavan Ottebrestä 1/2007. Housut ovat aika leveät, vaikka kavensinkin mallia hieman. Hankaluuksia tuli eteen vyötärökuminauhan kanssa. Kokeilin "yöpaita"kuminauhaa ja reikäkuminauhaa. Ensimmäinen oli liian lurua ja toinen aivan liian jäykkää. Käytin lopulta ensimmäistä, mutta saas nähdä, pitääkö vyötärölle pujottaa toinen kapeampi kuminauha rinnalle. Täytyy varmaan jatkossa käyttää perinteistä tapaa tikatun kuminauhan sijaan ja ommella vyötärölle kuminauhakuja. Onpahan sitten säätövaraa.

Frilla peppuun laitettiin tytön toiveesta, itse meinasin jättää surutta pois.



Ajatus tätä piposta syntyi sentään vaan keväällä, mutta lämpimät ilmat ehtivät ennen pipon valmistumista. No, nyt minä ehdin ensin.

Hopoti-hopoti-hopoti-hoi

Nämä kepparit valmistuivat syntymäpäivälahjoiksi kolmivuotiaille serkuksille Suuren käsityölehden 5/2008 ohjeilla. Valkoinen on ohjeen mukaan villakankaasta, jota löytyikin kaapista juuri oikean kokoinen pala. Beigen onkin sitten ihan muuhun tarkoitukseen ostetusta fleecesta, kun villakankaita ei vielä oikein tähän aikaan löytynyt kangaskaupasta. Vähän jännitti miten joustava fleece oikein käyttäytyy täytettäessä ja miten hevonen pitää muotonsa. No, kyllähän toi fleece-hevonen on vähän pullukampi kuin toi villahevonen, mutta ihan hyvän mallinen kuitenkin. Hankaluuksia oli päättää, kumman annan omalle tytölle ja kumman hänen serkulleen. Päädyin kuitenkin pitämään tuon valkean meidän taloudessa.



"Äiti, mitä sä olet tehnyt? Näyttää ihan lampaalta", totesi tyttäreni, kun olin pessyt vanhat muodottomat tyynyt hevosten täytteeksi ja levittänyt täytteet lattialle kuivumisen nopeuttamiseksi :)

Blogin väritys

Kävin tuossa toisella koneella lukemassa blogiani ja huomasin, että kehysten väri oli ihan erilainen kuin omalla koneellani. Toiveena oli (kuten oma koneeni värin toistaa) ehkä semmoinen vanha roosa, mutta toisella koneella reunustat oli lähes pinkit. Miltäs tämä teidän muiden vierailijoiden koneella näyttää?

Syntymäpäivälahjatehdas

Meidän lähisuvun lapsilla on tässä heinä-elokuun vaihteessa kahden viikon sisällä kolmet synttärit, joten lahjaa pukkaa. Tässä ensimmäinen. Jumppapussi, joka meni nyt koulunsa aloittavalle kummipojalleni.



Tämä oli elämäni toinen aplikaatio, jos ei oteta lukuun mun kolmennella luokalla tekemää sydänkuvioitua käsipyyhettä :) Ihan kiva tuli, joskaan pussin ompelu ei mennyt ihan niin nappiin, kuin olisin toivonut. Mulla oli alunperin kankaana pala vähän tummempaa ja kiiltävämpää harmaata, joka olisi sopinut tohon paremmin kuin hyvin. Viimesiä mustia paloja silitettäessä kiinni kankaaseen mä onnituin kuitenkin polttamaan sen pohjakankaan. Uusiksi siis meni, ja valitettavasti tuota kangasta ei ollut enää jäljellä. Onneksi kangaskaapista löytyi vielä toinen vaihtoehto ja sain pussin ommeltua. Muutenkin materiaalivalinnat oli vähän riskaabeleja silitettäviä; valkoinen kangas on tilkku hääpukukangastani ja musta on joustavaa samettia.

Syksyinen kesähattu

Tässä neidille kuvashetkellä jo kovassa käytössä ollut kesähattu, vaikka kuosi sopisikin kyllä enemmän syksyyn. Toi kangas on mielestäni aivan ihana. Se löytyi kuudella eurolla verhoina Hemtexin poistomyymälän loppuunmyynnistä. Kangasta on siis edelleen jäljellä ja mielessä on pari juttua, joihin se sopisi kuin nakutettu.





Kaava on Ottobren ilmainen nettikaava vähän muokaten. Levensin lieriä ja jätin vuoren kokonaan pois. Lisäksi meinasin piilottaa lierin ja päällisen saumavaran sisäpuolelle tuon punaisen kaitaleen avulla, mutta se rupesikin näyttämään aivan liian hyvältä ja niinpä purin tekeleen ja yhdistinkin normaalista poiketen lierin päälliseen nurjat puolet vastakkain ja tikkasin saumavaran piiloon. Samalla myös hatun sisäpuoli näyttää siistiltä.

Uutta maalia kellon pintaan

Vajaa kymmenen vuotta siten tekemäni seinäkello (mielessä Nedholmin sydänkello) sai nyt vihdoin uutta maalia pintaansa ja pääsee taas seinälle. Maali on sekoitettu valkoisesta ja punaisesta ulkomaalista, joita jäi vähän purkin pohjalle muutaman vuoden takaisen talonmaalausprojektimme jäljiltä. Punaista maalia tosin oli jaljellä ainoastaan äärimmäisen nestemäisenä (taisi olla pensselinpesuvedet tms.), mutta se sai kelvata. Aikaansaamani värisävy oli kuitenkin erittäin onnistunut ja lopputulos on niin lähellä muun sisustuksen sävyä kuin suinkin mahdollista.

Magneetteja

Liberon mobile sai uuden elämän eläinaiheisina jääkaappimagneetteina.

Kasvimaa ja esiintymisasuja

Viime aikoina vapaa-aika on koittanut päivittäin vasta lähempänä yhdeksää, kun lapset ovat venyttäneet iltojaan. Samalla kevät/alkukesän pihatyöt ovat pitäneet (ja pitävät yhä) kiireisenä, joten uhkaa näyttää kovasti siltä, että lasten kesävaatteiden sijasta saakin alkaa miettimään syys- ja talvivaatteiden ompelua. No, pihassa ihastuttaa nyt kuitenkin minun ja tytön uusi kasvimaa, josta olen haaveillut jo muutaman vuoden. Osasipa neiti muuten ihan uskomattoman hyvin istuttaa siemeniä, kun vähän näytin mallia (vain kerran joutui levittelemään yhtä siemenkasaa) ja sipulitkin osasi yhtä lukuunottamatta tuupata maahan oikein päin. Nyt sitten innoissamme olemme kastelleet ja seuranneet, kuinka salaatit ja persilja pilkistävät jo mullan seasta.



Tässä kuitenkin meidän perinnehenkisen harrastuksen kahteen matineaan valmistuneet esiintymisasut tytölle (anteeksi kuvan laatu, kameran akku päätti simahtaa juuri, kun sain ensimmäiset kuvat otettua). Tytön omaan matineaan piti ommella pitkä, lähes nilkkoihin ulottuvat paita. Sama paita saikin sitten palvella myös äidin matineassa, jonka äiti-lapsiesiintymiseen neiti osallistui. Tähän tilaisuuteen ompelin tytölle paidan lisäksi samanlaisen hameen ja huivin, kuin itsellänikin oli jo entuudestaan. Lisäksi myös tytön nukke sai identtisen esiintymisasun.

Taas yksi tiskirätti

Tässä nyt sitten pari aiemmin valmistuneelle vaaleanpunaiselle sydäntiskirätille (ohje Kris Knits). Pitäähän lapsiperheen keittiössä olla erikseen pöytärätti ja lattiarätti :)

Rätti on ollut muuten ihan toimiva, mutta aika hitaastihan tuo tuntuu kuivuvan paksuutensa vuoksi. Saas nähdä, alkaako rätit haisemaan pidemmän päälle.

Helmiaskartelua

Käynti Sinellissä viime joulun alla inspiroi ja kaipaamani kivat, ruskeat ja edulliset puuhelmet valmistuivat valmiina ostamisen sijaan. Samalla syntyivät myös violetit lasihelmet.

Juhlamekko

Viime kevään saavutukseni oli tytön neulottu juhlamekko (ohje Novita Muksuextra 2008). Onneksi viime kesänä/syksynä oli liuta isompia juhlia, jotta mekolle tuli käyttöäkin. En ollutkaan aikoihin (jos koskaan) tehnyt mitään noin suuritöistä. Ohut puuvillalanka tai neulomisote ärsytti ilmeisesti jotain sormen hermoa niin, että sormi oli muutaman viikon vielä työn valmistumisen jäälkeenkin osittain tunnoton. Onneksi tunto kuitenkin palautui lopulta.

Korvien peitoksi

Tässä päätäni nyt keväällä lämmittänyt Novitan syksy 2009 lehden ohjeilla neulottu hiuspanta. Panta kiinnitetään niskan taakse napin avulla. Avoin takaosa kiinnosti minua, kun minulla on yleensä aina hiukset kiinni ja hiussoljet ja pampulat tuppaavat painamaan normipipon alla ja saavat pipon nousemaan korvilta. Lankana käytin Novita Puro kanervikkoa.

Malli on miellyttänyt minua ja haluankin tehdä itselleni samalla mallilla pari vähän hillitymmän sävyistä (=yksiväristä) ja paksumpaa hiuspantaa. Yhden sellaisen neuloinkin jo lahjaksi.

Pöytiä pyyhkimään

Suunnittelin tuovani ensimmäiseksi näytille muutamia viime vuotisia tekeleitäni, jotta pääsen alkuun, mutta ensimmäisenä esille pääsevät kuitenkin Kris Knitsin ohjeilla pääsiäisenä syntyneet bambu-puuvillatiskirätit, jotta pääsen koekäyttämään niitä.

Motivaattorit

Viime aikoina olen vieraillut useampaankin otteeseen kangaskaupassa kuolaamassa mitä ihanampia kankaita. Muutama pieni pala trikoota on eksynyt kotiin odottaamaan lastenvaatteiden ompelua. Suurempi sarka olisi kuitenkin kangaskaapin tyhjennyksessä. Vuosien saatossa kaapin perukoille on kertynyt jos jonkinlaista kangasta mm. muutamasta loppuunmyynnistä. Suurin osa kankaista on kuitenkin sellaisia, että todella ihmettelen, miksi niitäkin on tullut hankittua. Ehkä silloin aikoinaan joku hyvä ajatus on jäänyt toteuttamatta ja nyt sitten pitäisi keksimällä keksiä näistä kankaista jotakin.

Työpöydällä odottaa uusi saumuri käyttäjäänsä. Tähän asti olen omistanut vain ompelukoneen, mutta nyt monen vuoden haaveilun jälkeen saumuristakin tuli totta.

Ehkä suurin innoittaja on kuitenkin lapset. Luulen, ainakin toistaiseksi, että juuri lastenvaatteita olisi nopeaa ja innostavaa ommella. Tai ennen kaikkea, että lapset eivät ehkä ole niin kriittisiä asujensa suhteen kuin aikuiset. Viime päivinä olenkin selaillut Suuri käsityökerho -lehtiä 80- ja 90-luvulta lähinnä lastenvaateohjeita silmällä pitäen ja eilen kävin kirjastosta hakemassa pinon Ottobre-lehtiä. Ei siis muuta kuin hihat heilumaan.

Jostainhan se on aloitettava...

Päätin aloittaa oman käsityöaiheisen blogin pitämisen muiden ihanien blogien innoittamana. Lähinnä tarkoitukseni on innostaa itseäni ajatuksista tekoihin, mutta vielä parempi, jos voin tuottaa iloa ja innostusta myös muille lukijoille.