Huomaan, että täällä on kävijämäärät olleet nousussa viime aikoina. Se on pelkästään positiivista, sillä vielä kuukausi, kaksi takaperin mietin, että onko mitään mieltä kirjoitella blogia ihan vaan itselleni. Mutta jos lukijoita kävijöitä riittää jatkossakin, niin jatkan minäkin täällä :) Kommenttejakin saa jättää täällä piipahtaessa.

Sitten varsinaiseen postaukseen...



Kesän alussa tuli leikeltyä kankaat pojan T-paitaa varten. Kesän lopussa paidan kappaleet vihdoin kohtasivat toisensa. Kaavana on OB:n 3/2010 Sulo. Tein paidaan koossa 86, vaikka meillä vaatteet onkin tähän asti olleet suurimmaksi osaksi kokoa 80. Mielestäni paita on kuitenkin aika pieni ja kapea kokoisekseen. Muuten kaava on kyllä ihan kiva. Paidan käyttöaika jäi aika lyhyeksi. Saas nähdä mahtuuko päällee vielä ensi keväänä. Kankaat ovat Eurokankaasta ja omasta vanhasta paidastani.



Elokuussa sain myös valmiiksi toisen pienen projektini. Pelastin vuosi takaperin meidän katukirppikseltä kanteleenrämän kaatopaikalle joutumasta, kun "naapuri" lupasi sen ilmaiseksi. Soitin oli kokenut kovia; se oli joskus tippunut ja talla (vai mikä toi osa kanteleessa onkaan nimeltään) oli irronnut ja liimattu vinosti kiinni. Samassa syssyssä kannen viilupinta oli osittain revennyt pois. Pari homeläikkääkin viilun alta paljastuneessa pinnassa oli ja jäljellä repsotti kaksi ruosteista kieltä. Liimausten irroitus, hionta, paklaus, uudelleenliimaus, maalaus ja kielien uusiminen sai kuitenkin ihmeitä aikaa ja siitä sai kuitenkin kelpo soittimen meidän pienten lasten iloksi. Ei se varmasti konserttikanteleeksi kelpaisi, mutta minulle amatöörinä sointi on aivan riittävä.

Kukkakakku

Meillä vietettiin viikonloppuna neidin 4-vuotissynttäreitä. Toiveena oli kukkakakku. Piti tulla kukan muotoinen, mutta liian kuohkea käärtetorttupohja ei pysynytkään kasassa siirtovaiheessa. Jouduin leipomaan vielä tavallisen suklaakakkupohjan tarkoituksena leikellä siitä kukan mallinen. Rohkeus ei kuitenkaan riittänyt, sillä täytettä oli niin paljon välissä, etten uskonut senkään pysyvän kasassa sokerikreemiä levitettäessä. Onneksi kaappiin oli aiemmilta kakkuleipomuksilta jäänyt elintarvikevärejä ja niiden avulla sai vielä yöllä kehiteltyä koristeet tavallisen pyöreän kakun pintaan. Pinta ja koristeet marsipaania.

Loman saldoa, osa 2

Pitkään olen jo ihastellut muiden matonkuteista virkattuja koreja ja mattoja ja joskus hypistellytkin lankakaupassa yhtä tiettyä sävyä matonkudetta. Taannoin sitten tuo päätyikin ostoskoriini ja yksi kesäilta - ja yksi junamatka - tuli istuttua virkkuukoukku kädessä.

Sopivaa malli löytyi Novita sivuilta. Mielestäni tuossa ohjeessa silmukoiden lisäykset menivät loppua kohden vähän hassusti (vai liekö vika vaan virkkaajassa), mutta muuttelinkin ohjetta vähän oman mieleni mukaan, jotta pohjasta tuli symmetrisen neliskanttinen. Toisen korin pohja oli sitten saman periaatteen mukaan neliö. Itseäni viehätti mallissa tuo pyöreän ja neliskanttisen sulautuminen yhteen.

Loman saldoa

Neidin serkku vietti 4-vuotissynttäreitään keiju teemalla. Minulle tuli vihdoin ja viimein kannustin saada korjattua joskus kirppikseltä kaupanpäällisinä saamani vaaleanpunaiset perhosensiivet. Siivet saivat päälleensä alekorista kahdella eurolla löytyneet Novitan violetit sukkikset. Loput tarpeet löytyivät varastoistani. Taikasauvan keppinä on päällystetty ilmapallotikku, päässä pieni joulupallo ja vähän lahjanauhaa. Mekkona toimi neidin "iso"tädiltään saama perhosmekko, joka onkin ollut kovin suosittu tänä kesänä prinsessahelmoineen.



Poika puolestaan sai pukeutua isoäitinsä vanhoihin "kesähousuihin". Olen tänä kesänä ollut viehättänyt käyttämään pojalla pitkiä ja lyhyitä kauluspaitoja, koska ne ovat viileitä ja suojaavat hyvin auringolta (niskankin saa hyvin suojaan nostamalla kauluksen pystyyn). Ihastuin taannoin Ottobren 2/2005 raidalliseen kauluspaitaan. Isoäisin vanhat housut olin puolestaan joskus pelastanut kierrätykseen menolta, kun mielestäni niissä oli niin kaunis raidoitus. Nämä kaksi ihanuutta päätyivätkin sitten yhteen. Onneksi olin asialla tänä kesänä, sillä yhtään isompaa paitaa noista housuista ei olisi saanut.

Aikaa paidan ompelemiseen kului syntisen paljon eli jos aika on rahaa, niin sitä tuhlattiin kyllä tässä projektissa. Itseä kuitenkin ilahdutti tehdä jotain näin tarkkaa työtä ja huomata onnistuvansa. Kauluskin istuu todella kauniisti.



Viemisiksi synttäreille valmistui rahakukkaro. Olisi pitänyt vähän selata nettiä ja etsiä ohjeita kukkaron valmistukseen ennen eikä jälkeen. Nyt tuosta tuli harmillisen karu, mutta kun olin taas liikkeellä edellisenä iltana, niin enpä voinut muuta kuin toimittaa harjoituskappaleen synttärisankarille. Toivottavasti pysyy kuitenkin kasassa hetken aikaa. Kukkaron sisään sujahti myös muutama kiillotettu kolikko.

Omaa vapaata, aah...

Sain kaksi melkein kaksi vuorokautta omaa luksuslomaa, kun mies ja lapset lähtivät maalle mummolaan, jonne itsekin lähden huomenna perässä. Aikaa on vierähtänyt käsitöiden parissa, siivotessa ja huuto.net ilmoitusten laittamisessa. Ja kaikkia näitä olisi vielä rutkasti tarjolla vajaaksi vuorokaudeksi. Uusia töitä en ole vielä kuvannut, mutta tässä esimakuna kaksi viemistä pienille ihmisille.

"Pesulappu"-liina



ja pehmohelistin.

Syntymäpäivämerkintöjä

Olen tässä viime vuosina kaivannut jonkinlaista muistikirjaa syntymäpäiville, kun lähipiiriin on sukeutunut joukko ihania lapsia. Aikani kaupasta metsästelin ja hintoja kauhistelin. Päätin tehdä mieleiseni kirjan itse, mutta pieniä edullisia muistikirjoja, joissa olisi ollut riittävästi sivuja, ei tullut vastaan. Keväällä Stockmannin Outletissa sitten törmäsin vihdoikin sopivaan niteeseen 1,45€:n hintaan. Sisäsivut eivtä olleet valkoiset, kuten olin toivonut, mutta sai kelvata ja loppujen lopuksi tämä viivoitus onkin aika kätevä. Viime reissu K-rautaan terassiruuveja hakemaan johti puolestaan myös tapettipuolelle ja sieltä löytyi ihania tapettivaihtoehtoja muutamiin ajatuksissa pyöriviin projekteihin. Yksi mallipala pellavakangasta jäljittelevää tapettia pääsikin sitten päällystämään syntymäpäiväkirjan kansia. Sisäpuolelle päivät tuputtelin yksi numero kerrallaan leimasimella. Vaikkakin kehitin mielestäni kätevän systeemin, jolla minimoida leimasinnumeron vaihtoa, oli tässä silti himpun verran työtä ja muutamalta virheeltäkään ei vältytty. Onneksi 400 sivusta oli varaa repiä muutama pois, mutta silti kaksi pientä virhettä jäi kyllä kirjaankin.

Synttäriviemisiä

Tyttö sai kutsun kerhokaverinsa syntymäpäiville ja päätimme yhdessä tytön kanssa valmistaa hänelle lahjan. Tyttö pujotteli helmistä rannekorun ja minä valmistin jämäsametista ja helmistä rannekoruun sopivat korut ja niille pussukan. Pussukasta tuli kaikkea muuta kuin onnitunut, mutta sai kelvata, kun juhlat olivat aamulla ja ompelin - taas kerran ajoissa - puolen yön aikaan. Mulla on laatikossa läjäpäin perintönä tulleita lyhyitä housuvetoketjuja, joita ajattelin, että voisi hyödyntää pussukoissa, mutta tässä versiossa se tuntui kyllä auttamattomasti liian lyhyeltä.

Laukkuja

Olen niin laiska korjaamaan rikkoontuneita vetoketjuja, että vanhat housuni pääsivät uusiokäyttöön jonkun aiemmin kirjastosta lainaamani kirjan innoittamana. Vuorikankaaksi pääsi jämäpala lapsuuteni lastenhuoneen verhokangasta.

Vähän on laukku löysä ja painuu kasaan, jos siellä ei ole täytettä. Täytyy siis pitää aina kovast tavaraa mukana.



Neiti sai samasta housukankaasta itselleen laukun Ottobren 3/2008 kaavalla. Kukkakankaan hän valitsi itse muutamasta kangaskaapista kaivetusta vaihtoehdosta.

Viemisiä kevään juhliin

Lauantaina käytiin kaksissa valmistujaisissa. Ensimmäisiin juhliin valmistui ylioppilaslakkikortti käsityönä. Materiaalina kaapista löytyneet tilkut. Lyyran virkaa toimitti vanha metallinen vaakunanappi.



Toisiin juhliin valmistui lahjapaketiksi kassi ja tietenkin kortti samaa sarjaa. Arvaatkapas vaan, aloinko heti hinkumaan itsellenikin moista kassia. Onneksi siihenkin olikin jo palat leikattu valmiiksi, kunhan vaan kerkeäisi ompelemaan. Kangas on Hemtexin loppuunmyynnistä ompelutarkoitukseen hankittua paneeliverhoa.

Voi hulluutta....

Kävin aamulla pojan kanssa Eurokankaassa tarkoituksena ostaa pala luonnonvalkoista kangasta esiintymispaitaa varten. No, miten kävi. Mä hullaannuin niin muista ihanista kankaista, että tärkeä kangaspala jäi ostamatta. Muutakaan ei heti tarttunut mukaan, kun poika alkoi kaivata ruokaa ja tyttö pitä käydä pelastamassa kerhosta. Illalla taidan lähteä yksin noutamaan ainakin osan varaamistani palakankaista. Mitäköhän keksisi rypytetystä puuvillasta?

Helpotusta housupulaan

Neidin vaatehylly on jo jonkin aikaa huutanut isompia housuja. Tässä vähän ensiapua -
stretchfarkut. Tähän mennessä neiti ei ole suostunut käyttämään farkkuja, koska ne ovat olleet niin kankeita. En yhtään ihmettele, kun itsekin muistan lopettaneeni farkkujen käytön jäykkien "robotti"farkkujen vuoksi. Nämä farkut tyttö on kuitenkin kelpuuttanut jalkaansa. Ja hän jopa tykkää niistä. Tykkääminen voi tosin johtua siitä, että housut eivät tipu jalasta, kuten muutamien valmishousujen kohdalla on käynyt.

Farkut on ommeltu Ottobren 1/2008 Jump-housut -kaavalla. Pituutta tuli lahkeisiin reilusti (pituus 104cm ja leveys 98cm), mutta jätin sen kasvuvaraksi. Leveydessäkin riittäisi hyvin tilaa vielä isommalle tytölle. Taitoksen käänsin ulospäin, koska se näytti näin mielestäni kivemmalta.

Vihdoinkin valmis

Viime kesänä aloittelin pojalle neulepaitaa kesää 2011 ajatellen. Kappaleet tuli kyllä neulottua heti valmiiksi, mutta niiden kiinnitys toisiinsa jäi (tai no olin minä olkasaumat kiinnittänyt päättelemällä ne yhteen). Nyt tuo tekele tuli vastaan siivoillessa ja piti laittaa se ripeään tahtiin kasaan, kun hetken jo ehdin luulla, että paita alkaa olla jo jäänyt pieneksi. Vähän tuli kuitenkin mutkia matkaan kaula-aukon kanssa, kun en sitä heti neuloessa päälle testannut. Eihän tuosta kaula-aukosta mennyt pojan pää millään läpi (vaikka suhteellisen pieni pää hänellä onkin). Piti sitten vähän kikkailla purkamisen kanssa, kun kaulus ja saumat oli tehty ohjeessa vähän mielenkiintoiselle tavalla ja itse olin vielä vähän sekoittanut pakkaa tuolla omalla päättelytavalla. Lopulta päädyin laittamaan toiselle olalle pienen halkion ja napin, mutta nytkin pää menee läpi vain nippanappa. Muuten paidasta tuli kyllä aika kiva ja ennen kaikkea se on aivan ihanan pehmoisen tuntuinen. Lankana on Hjertegarnin Bommix Bamboo ja ohjeena Suuri Käsityölehti 5/2008.

Apinapehmo

Omat lapset olisivat halunneet riistää apinan käsistä jo valmistusvaiheessa, mutta se meni kuitenkin 2-vuotissynttärilajaksi lasten serkulle. Malli on kirjasta Fiona Goble, Pehmolemmikit. Vähän viime tippaan meni, kun kuvittelin hommaan menevän pari tuntia. Vähän enemmän vierähti... Vartalon ateriaalina on velour ja kasvot ja paita ovat fleeceä, housut askarteluhuopaa. Vartalon sisään laitoin askartelupunosta, jotta jäseniä olisi saanut taivuteltua asentoon, mutta ei näyttänyt oikein toimivan. Mahtaako noita löytyä erivahvuisena?

Kissamyssy

Tällainen kissahattu meni "tilauksesta" lasten serkkutytölle. Lankana Novita Huopanen, malli oma. Vähän jänskätti tehdä vieraalle, koska a) en ollut ennen Huopasesta tehnyt muuta kuin ruispaloja, b) pesukonehuovutuksessa lopullinen koko voi olla vähän mitä sattuu, c) tuleeko mieleinen. No, ihan passeli siitä taisi tulla.

Polvisukat

Novitan 7-veljestä raitalanka kuin kutsui minua kaupassa ja huusi päästä polvisukiksi. Aiemmin olin tehnyt polvisukat vain ihan omalla ohjeella *1o1n*-neuleella ilman kavennuksia, mutta nämä sukat halusin lieästä neuleesta. Onneksi aikoinani ostamasta Novitan lehdestä sattui löytymään ohje. Mikäpä mukavampaa, kun lankakin ohjeessa oli sama. Nämä siis syntyivät. Pitäisi vaan ottaa hameet käyttöön, että tulisi enempään käyttöön. Housujen kanssa kun en kotisukkina niitä raaski käyttää, kun kuluisivat kuitenkin heti puhki. Täytyy kuitenkin todeta, että lanka kerällä on kauniimpaa, kuin neulottuna, kun kerällä väritsekoittuvat niin kauniisti.

Sukkiin kului aika tarkalleen koko kerä. Jäljelle jäi vain muutaman kymmenen sentin pätkät päättelyyn. Tiukille siis meni (tosin olisi minulla ollut toinenkin kerä kaapissa odotamassa). Toisen sukan kärkikavennuksiin jouduin napaamaan ensimmäisen sukan silmukoiden luomisesta ylijäänyttä violettia väriraitaa, kun muuten olisi sukan kärkeen tullut noi kymmenen silmukan verran vihreää.

Tuli edellisestä ihan mieleen miehen suvun kastemekon kirjailu, kun kirjoin siihen poikani nimet ja kastepäivän. Sopivaa lankaa löytyi laatikosta, mutta sen määrä osoittautui työn edetessä vähän turhan tarkaksi. Viimeisen numeron jälkeen päättelemiseen jäi 4cm:n pitui pätkä lankaa :)

Hidasta hommaa

Kestovaippojen kuminauhojen uusiminen nimittäin. Siinä vierähtänee seuraavat vapaahetket lasten käytyä yöunille.

Poskien peitoksi

Kävipä niin, että itsenäisyyspäivän ulkoilun seurauksena poikani palellutti poskensa (mitään ei ollut havaittavissa ulkoillessa, eikä useampaan tuntiin, mutta seuraavat päivät paljastivat karun totuuden). Koko joulukuun pakkaset vietettiin sisällä (onneksi mies oli "kesä"lomalla ja neiti pääsi toisen vanhemman kanssa vähän ulkoilemaankin. Tapahtuma johti akuuttiin tarpeeseen löytää jostain lämmin ja posket suojaava hattu. Pähkäiltyäni ryhdyin tuumasta toimeen ja kaivoin laatikosta Naturgarnin no 1 -huovutettavaa villalankaa ja ryhdyin työhön. Ilta meni telkkaria katsoessa ja virkatessa. Välillä kävin mittailemassa nukkuvan lapsen päätä ja hahmottelemassa korva/poskilääpien muotoa. Vähän aiheutti haastetta, kun ei voinut tehdä suoraan oikeaan kokoon. Seuraavana aamuna pesukoneesta löytyi kuitenkin juuri sopivan kokoiseksi huopunut myssyntekele. Vuoritin myssyn ohuemmalla fleecellä ja harsin sen kiinni. No, harsimisveiheeseen myssy jäi, kun se pääsi käyttöön. Viikko sitten myssy tuli sitten lopulta valmiiksi, kun ompelin - vihdoin viimein - vuoren kiinni ja poistin harsinlnagat. Reilun kuukauden sitä tulikin käytettyä harsinlangat niskassa vilkkuen. Mutta kun se toimi hyvin niinkin...

Ihan kiva tuli ja itse asiassa noi poskiläpät on mielestäni aika suloiset (tosin eivät kyllä näy tuosta kuvasta, pitäisi varmaan yrittää kuvata uudestaan). Eivätkä posketkaan ole paleltuneet uudestaan.

Kakkuja

Piti jo tuossa syksyllä tulla postaamaan tänne jokin muu kuin ihan puhdas käsityöpostaus, mutta nyt tulee. Kakkuja siis.

Nyt 7-vuotis hääpäiväksi syntyi tällainen, myös hääkimppu koostui aikoinaan valkoisista kalloista.



2010 juhlittiin 1- ja 3-vuotissynttäreitä:





Ja täytyy kai se näyttää, mistä kaikki alkoi pari vuotta takaperin...

Isätyyny ikävää karkottamaan

Tulipa tämäkin tekele taas mieleen, kun sille löytyi tarvetta...

Syksyn mittaan neidille kasvoi kova ikävä, kun mies reissaili työn perässä. Onneksi muistin poikani kummin joskus tehneen lapselleen isätyynyn. Ohje löytyi Papiljottilehmä ja haalarihai -kirjasta. Onneksi mies oli juuri poistanut kaapistaan kuluneen paidan ja niinpä yhdessä tytön kanssa ryhdyimme hommiin. Tyttö auttoi mittaamisessa ja nuppineulojen kiinnittämisessä. Ompelu jäi minulle yöhön, mutta lupasin sitten viedä valmistuneen tyynyn tytön sänkyyn... Täytteenä taas vanhan pestyn tyynyn sisukset (taitaa olla pian kaikki kuhmuraiset tyynyt tuhottu).

Etsintäkuulutus

Törmäsin blogimaailmassa joulukuun alkupuolella (tai marraskuun) lopussa jonkun blogimerkintään, jonka takana oli linkki toisen blogin aivan suloiseen neulottuun kypärähattuun. Tiedän, että tämä on kuin etsisi neulaa heinäsuovasta, mutta kun ajatus ei jätä rauhaan. Jos jollakulla täällä kävijällä (teitä tosin ei taida kovin monta olla :) tulee mitään mieleen, niin kertokaapa ihmeessä.

Haussa siis ruskea/metsän vihreä (veikkaan ensimmäistä) neulottu hyvin istuva kypärähattu, jonka kasvojaympäröivä osuus oli muistaakseni 1o1n-neuletta ja loppuosa jotain muuta.

Yrittänyttä ei laiteta :P Löysin mä huuto.netinkin avulla ohjeen yhteen -83 vuonna ilmestyneeseen kaavaan, jota olin jo kaipaillut pidempään. Tästä lisää joskus myöhemmin, kun kyseinen kaava pääsee käyttöön.

Peruslapaset ja villasukat

Neidin kylmiä käsiä lämmittämään tarvittiin aluslapaset, jotka syntyivät Novitan ohjeella. Lankana käytin äidiltäni neidin villahaalaria varten saamani Novita Bambinoa, jota oli jäljellä vielä muutama kerä tuhottavaksi. Lapasten mallin valitsin ihan halusta kokeilla tuollaista peukaloa.

Myös villasukkapuoliu kaipasi päivitystä. Ihan perussukat näistäkin syntyi. Lankana jämiä seiskaveikasta.

Luovien ihmisten yhteisleikki

Osallistuin menneenä vuonna Facebookissa luovien ihmisten yhteisleikkiin 2010. Vain yksi luova ihminen jatkoi leikkiä eteenpäin kauttani (liekö syynä ollut uskonpuuten tekemisiäni kohtaan :). Koska vuosi ehti kulua joulukuulle ennen kuin ehdin "luoda" jotain, päätin todella jättää homman viime viime päiville. Kierrätyskukkanen valmistui 29.12 - vai menikö jopa seuraavan päivän puolelle. Materiaalina miehen käytöstä poistetun ulkoilutakin vetoketju ja äitini äidinäidin nappikätköstä löytynyt nappi. Takana hakaneula kiinnitystä varten. Paketti toimitettiin matkalla uudenvuodenjuhliin eli nippa nappa ajoissa.

Myös minä sain välipäivinä postitse toimituksen Viiriäiseltä samaiseen leikkiin liittyen. Kiitos kaunis!

Joululahjoja

Pari joululahjaakin valmistui pukinkontiin, vaikka vähän tiukkaa teki.





Saunahattu Suuren Käsityölehden (6-7 2008) ohjeen mukaan Vähän tuli mielestäni pieni, vaikka pitäisi mennä jopa 58 senttiseen päähän. Omalle tytölle pitäisi myös tuollainen tehdä. Jospa tuo sama koko menisi hänelle...





Perhospinnejä ja pampuloita omalle ja serkkutytölle Risulinnun innoittamana.

Joulu oli ja meni

Mies vietti kesälomansa itsenäisyyspäivästä vuodenvaihteeseen. Olisi luullut, että sinä aikana aikaa olisi riittänyt omiin hommiin normaalia enemmän, mutta kattia kanssa. Jotain kuitenkin ehdittiin joulua varten askertelemaan pikkuneidin kanssa. Palojen leikkaus ja suunnitelu olivat minun käsialaani, mutta liimaus ja paikoilleen sommittelu oli 3-vuotiaan neidin omaa hommaa. Näillä kukkasilla toivotettiin hyvää joulua neidin kummeille.