Pikkuviemisiä pikkuihmisille

Viemisiksi pienille ihmisille valmistui kaksi Ottobren 1/2012 Home Sweet Home -kavaalla tehtyä käännettävää essumekkoa. Pienemmän vihreäsävyisen sai Herra V:n kummiperheeseen syntynyt pikkuneiti ja isomman pinkinsävyisen lapsuuden ystäväni, jo miltei vuoden ikään ehtinyt, hurmaava pikkuneiti.

Ohjeesta poiketen en huolitellut mekon reunoja vinonauhalla, vaan lisäsin kaavoihin saumavarat, ompelin kappaleet yhteen oikeat puolet vastakkain ja käänsin työn. Olalle laitoin kahdet nepparit, joiden avulla mekon kokoa voi säätää kolmeen eri kokoon. Kankaat mekoissa (kuten aiemmissa laukuissakin) ovat peräisin pussilakanoista, jotka ostin pari vuotta sitten ompelutarkoituksia varten Hemtexin huippualesta.

Vuodevaatteita

Yks kaks iski "pakko saada noi pois tieltä" tunne. Alkoi kuulua kankaan repimisen ääniä ja saumurin surinaa. Edes tuolia tai mittanauhaa en ehtinyt käsiini haalimaan, vaan työskentelin seisten ja mittasin käsituntumalla.

Näin syntyi patjansuojukset vanhasta lakanasta lastenhuoneen pikkusohvana ja lasten vierasvuoteena toimineille patjanpalasille, joita en aiemmin ollut saanut päällystettyä kovasta tarpeesta huolimatta. Kuvia näistä ei tule, mutta tässä sen sijaan näkymä keväällä ompelemistani pussilakanoista ja tyynnyliinoista.

Joskus aikoinaan, kun tarve oli siirtyä vähän isompiin peitteisiin, ei kaupasta löytynyt mitään siedettäväkuosisia pussilakanoita (paitsi jotain hirvittävän hintaisia).Päädyinkin lopulta kangaskauppaan ja ostin paria sopivaa kuviollista kangasta päällipuolelle ja luonnonvalkoista kangasta alapuolella. Nämä kankaat jäivätkin lopulta kaappiin roikkumaan, kun saimmekin yllättäin useat kivat valmislakanat (Finlaysonin Aappa-lakanat jostain keräyksestä, serkun vanhat lakanat hänen siirryttyä aikuisten sänkyyn, jne.). Eipä noista kangaspaloista ja kuoseista oikein muuksi ollut, joten ne taipuivat lakanoiksi mummolaan. Tyynyliinaksi ei tuosta isompikuvioisesta kankaasta jäänyt tarpeeksi leveää palaa, joten koristin luonnonvalkoisesta kankaasta ommellut tyynyliinana aplikoimalla siihen yhden kankaasta leikkaamani kokonaisen kuvia.

Nyt on taas kaapissa muutama kangaspala vähemmän!

Kiitokset ihanille päiväkodin tädeille

Neiti E siirtyy syksyllä uuteen päiväkotiryhmään ja halusimme muistaa ihania ryhmän aikuisia jollakin persoonallisella ja käyttökelpoisella lahjalla. Tovin asiaa harkittuani muistin Lilla a:n blogissa näkemäni hurmaavat t-paidat ja päätin hyödyntää ideaa.

Valitsin kaapppini kätköistä beigen ja valkoisen pohjakankaan, E värilliset kankaat. Näistä muodostui superihania kangaskasseja, joita koristaa E:n näkemys itsestään ja päiväkodin tädistä. Kasseja valmistui kolme kappaletta (kaikki eri kangasvalinnoilla), mutta valitettavasti muistin ikuistaa vain tämän viimeisen ennen lahjojen antoa.

Kassin on käännettävissä myös "nurin" päin.

Parin viimeisen kuukauden aikana Neiti E:n ryhmässä työskenteli myös yksi työllistetty. E halusi luonnollisesti muistaa myös häntä. Hänelle valmistui pussukka Hipun ohjeella. Vetoketju on kierrätysmateriaalia.

Kiitos vaan hyvin toimivasta ohjeesta Hippu!