Päättämis(=päättelemis)ongelma

Mulle ei yleensä ole ongelma neuloa aloitettua työtä loppuun, mutta siltä työn valmiiksi saaminen tuottaa ongelmia. Nytkin mulla on tuolla odottamassa kolme viimeistelyä vaille valmista pientä neuletyötä ja nyt on neljän puikoilla. Mä vaan olen älyttömän laiska päättelemään ja lankoja ja toisaalta liittämään valmiita osia yhteen. Jos vain mahdollista, neulonkin nykyään aloituslangan ja uuden langan neuleen joukkoon. Etu- ja takakappaleiden hartiat, yms. olen puolestaan nykyään yhdistänyt neulomalla ne yhteen nurjalta puolelta, jotta vältyn niiden yhdistämiseltä myöhemmin neulalla ja langalla.

Lisäksi saatan neuloa erilliset etu ja takakappaleet yhtenä kappaleena pöyröpuikoilla, jotta sileää neuletta neuloessa vältyn pahimmalta "raidallisuudelta", kun mulla tuppaa oikea neule olemaan kireämpää kuin nurja ja näin ollen koko neulekin näyttää raidalliselta. Kyllähän tuo silmukoiden kireys vaihtelee ihan pelkkää oikeaakin neulottaessa (etenkin jos käytössä on ohut lanka), mutta vähän vähemmän kuitenkin.

Mutta jospa tässä kohta saisin jotakin käyttöön ja kuvattavaksikin asti valmiiksi.

Kun kissa on poissa niin hiiret hyppii pöydällä...

Mies on työmatkalla, joten kerrankin voin hyvällä omalla tunnolla (jos ei ota huomioon, että siivottavaakin löytyisi) viettää illat ompelukoneella lasten mentyä nukkumaan. Eilisen saldona oli tytön sammareiden viimeistely ja pipo viilenevää syksyä varten. Molemmat näistä on olleet niin sanottuja pidempiä projekteja.





Tytön housut kyseisestä kankaasta on ollut suunnitteilla jo minun äidilleni. Mä päätin olla siirtämättä moista velvollisuutta enää tyttärelleni ja nappasin kaavan Ottebrestä 1/2007. Housut ovat aika leveät, vaikka kavensinkin mallia hieman. Hankaluuksia tuli eteen vyötärökuminauhan kanssa. Kokeilin "yöpaita"kuminauhaa ja reikäkuminauhaa. Ensimmäinen oli liian lurua ja toinen aivan liian jäykkää. Käytin lopulta ensimmäistä, mutta saas nähdä, pitääkö vyötärölle pujottaa toinen kapeampi kuminauha rinnalle. Täytyy varmaan jatkossa käyttää perinteistä tapaa tikatun kuminauhan sijaan ja ommella vyötärölle kuminauhakuja. Onpahan sitten säätövaraa.

Frilla peppuun laitettiin tytön toiveesta, itse meinasin jättää surutta pois.



Ajatus tätä piposta syntyi sentään vaan keväällä, mutta lämpimät ilmat ehtivät ennen pipon valmistumista. No, nyt minä ehdin ensin.