Loman saldoa

Neidin serkku vietti 4-vuotissynttäreitään keiju teemalla. Minulle tuli vihdoin ja viimein kannustin saada korjattua joskus kirppikseltä kaupanpäällisinä saamani vaaleanpunaiset perhosensiivet. Siivet saivat päälleensä alekorista kahdella eurolla löytyneet Novitan violetit sukkikset. Loput tarpeet löytyivät varastoistani. Taikasauvan keppinä on päällystetty ilmapallotikku, päässä pieni joulupallo ja vähän lahjanauhaa. Mekkona toimi neidin "iso"tädiltään saama perhosmekko, joka onkin ollut kovin suosittu tänä kesänä prinsessahelmoineen.



Poika puolestaan sai pukeutua isoäitinsä vanhoihin "kesähousuihin". Olen tänä kesänä ollut viehättänyt käyttämään pojalla pitkiä ja lyhyitä kauluspaitoja, koska ne ovat viileitä ja suojaavat hyvin auringolta (niskankin saa hyvin suojaan nostamalla kauluksen pystyyn). Ihastuin taannoin Ottobren 2/2005 raidalliseen kauluspaitaan. Isoäisin vanhat housut olin puolestaan joskus pelastanut kierrätykseen menolta, kun mielestäni niissä oli niin kaunis raidoitus. Nämä kaksi ihanuutta päätyivätkin sitten yhteen. Onneksi olin asialla tänä kesänä, sillä yhtään isompaa paitaa noista housuista ei olisi saanut.

Aikaa paidan ompelemiseen kului syntisen paljon eli jos aika on rahaa, niin sitä tuhlattiin kyllä tässä projektissa. Itseä kuitenkin ilahdutti tehdä jotain näin tarkkaa työtä ja huomata onnistuvansa. Kauluskin istuu todella kauniisti.



Viemisiksi synttäreille valmistui rahakukkaro. Olisi pitänyt vähän selata nettiä ja etsiä ohjeita kukkaron valmistukseen ennen eikä jälkeen. Nyt tuosta tuli harmillisen karu, mutta kun olin taas liikkeellä edellisenä iltana, niin enpä voinut muuta kuin toimittaa harjoituskappaleen synttärisankarille. Toivottavasti pysyy kuitenkin kasassa hetken aikaa. Kukkaron sisään sujahti myös muutama kiillotettu kolikko.

Omaa vapaata, aah...

Sain kaksi melkein kaksi vuorokautta omaa luksuslomaa, kun mies ja lapset lähtivät maalle mummolaan, jonne itsekin lähden huomenna perässä. Aikaa on vierähtänyt käsitöiden parissa, siivotessa ja huuto.net ilmoitusten laittamisessa. Ja kaikkia näitä olisi vielä rutkasti tarjolla vajaaksi vuorokaudeksi. Uusia töitä en ole vielä kuvannut, mutta tässä esimakuna kaksi viemistä pienille ihmisille.

"Pesulappu"-liina



ja pehmohelistin.

Syntymäpäivämerkintöjä

Olen tässä viime vuosina kaivannut jonkinlaista muistikirjaa syntymäpäiville, kun lähipiiriin on sukeutunut joukko ihania lapsia. Aikani kaupasta metsästelin ja hintoja kauhistelin. Päätin tehdä mieleiseni kirjan itse, mutta pieniä edullisia muistikirjoja, joissa olisi ollut riittävästi sivuja, ei tullut vastaan. Keväällä Stockmannin Outletissa sitten törmäsin vihdoikin sopivaan niteeseen 1,45€:n hintaan. Sisäsivut eivtä olleet valkoiset, kuten olin toivonut, mutta sai kelvata ja loppujen lopuksi tämä viivoitus onkin aika kätevä. Viime reissu K-rautaan terassiruuveja hakemaan johti puolestaan myös tapettipuolelle ja sieltä löytyi ihania tapettivaihtoehtoja muutamiin ajatuksissa pyöriviin projekteihin. Yksi mallipala pellavakangasta jäljittelevää tapettia pääsikin sitten päällystämään syntymäpäiväkirjan kansia. Sisäpuolelle päivät tuputtelin yksi numero kerrallaan leimasimella. Vaikkakin kehitin mielestäni kätevän systeemin, jolla minimoida leimasinnumeron vaihtoa, oli tässä silti himpun verran työtä ja muutamalta virheeltäkään ei vältytty. Onneksi 400 sivusta oli varaa repiä muutama pois, mutta silti kaksi pientä virhettä jäi kyllä kirjaankin.

Synttäriviemisiä

Tyttö sai kutsun kerhokaverinsa syntymäpäiville ja päätimme yhdessä tytön kanssa valmistaa hänelle lahjan. Tyttö pujotteli helmistä rannekorun ja minä valmistin jämäsametista ja helmistä rannekoruun sopivat korut ja niille pussukan. Pussukasta tuli kaikkea muuta kuin onnitunut, mutta sai kelvata, kun juhlat olivat aamulla ja ompelin - taas kerran ajoissa - puolen yön aikaan. Mulla on laatikossa läjäpäin perintönä tulleita lyhyitä housuvetoketjuja, joita ajattelin, että voisi hyödyntää pussukoissa, mutta tässä versiossa se tuntui kyllä auttamattomasti liian lyhyeltä.

Laukkuja

Olen niin laiska korjaamaan rikkoontuneita vetoketjuja, että vanhat housuni pääsivät uusiokäyttöön jonkun aiemmin kirjastosta lainaamani kirjan innoittamana. Vuorikankaaksi pääsi jämäpala lapsuuteni lastenhuoneen verhokangasta.

Vähän on laukku löysä ja painuu kasaan, jos siellä ei ole täytettä. Täytyy siis pitää aina kovast tavaraa mukana.



Neiti sai samasta housukankaasta itselleen laukun Ottobren 3/2008 kaavalla. Kukkakankaan hän valitsi itse muutamasta kangaskaapista kaivetusta vaihtoehdosta.

Viemisiä kevään juhliin

Lauantaina käytiin kaksissa valmistujaisissa. Ensimmäisiin juhliin valmistui ylioppilaslakkikortti käsityönä. Materiaalina kaapista löytyneet tilkut. Lyyran virkaa toimitti vanha metallinen vaakunanappi.



Toisiin juhliin valmistui lahjapaketiksi kassi ja tietenkin kortti samaa sarjaa. Arvaatkapas vaan, aloinko heti hinkumaan itsellenikin moista kassia. Onneksi siihenkin olikin jo palat leikattu valmiiksi, kunhan vaan kerkeäisi ompelemaan. Kangas on Hemtexin loppuunmyynnistä ompelutarkoitukseen hankittua paneeliverhoa.

Voi hulluutta....

Kävin aamulla pojan kanssa Eurokankaassa tarkoituksena ostaa pala luonnonvalkoista kangasta esiintymispaitaa varten. No, miten kävi. Mä hullaannuin niin muista ihanista kankaista, että tärkeä kangaspala jäi ostamatta. Muutakaan ei heti tarttunut mukaan, kun poika alkoi kaivata ruokaa ja tyttö pitä käydä pelastamassa kerhosta. Illalla taidan lähteä yksin noutamaan ainakin osan varaamistani palakankaista. Mitäköhän keksisi rypytetystä puuvillasta?

Helpotusta housupulaan

Neidin vaatehylly on jo jonkin aikaa huutanut isompia housuja. Tässä vähän ensiapua -
stretchfarkut. Tähän mennessä neiti ei ole suostunut käyttämään farkkuja, koska ne ovat olleet niin kankeita. En yhtään ihmettele, kun itsekin muistan lopettaneeni farkkujen käytön jäykkien "robotti"farkkujen vuoksi. Nämä farkut tyttö on kuitenkin kelpuuttanut jalkaansa. Ja hän jopa tykkää niistä. Tykkääminen voi tosin johtua siitä, että housut eivät tipu jalasta, kuten muutamien valmishousujen kohdalla on käynyt.

Farkut on ommeltu Ottobren 1/2008 Jump-housut -kaavalla. Pituutta tuli lahkeisiin reilusti (pituus 104cm ja leveys 98cm), mutta jätin sen kasvuvaraksi. Leveydessäkin riittäisi hyvin tilaa vielä isommalle tytölle. Taitoksen käänsin ulospäin, koska se näytti näin mielestäni kivemmalta.

Vihdoinkin valmis

Viime kesänä aloittelin pojalle neulepaitaa kesää 2011 ajatellen. Kappaleet tuli kyllä neulottua heti valmiiksi, mutta niiden kiinnitys toisiinsa jäi (tai no olin minä olkasaumat kiinnittänyt päättelemällä ne yhteen). Nyt tuo tekele tuli vastaan siivoillessa ja piti laittaa se ripeään tahtiin kasaan, kun hetken jo ehdin luulla, että paita alkaa olla jo jäänyt pieneksi. Vähän tuli kuitenkin mutkia matkaan kaula-aukon kanssa, kun en sitä heti neuloessa päälle testannut. Eihän tuosta kaula-aukosta mennyt pojan pää millään läpi (vaikka suhteellisen pieni pää hänellä onkin). Piti sitten vähän kikkailla purkamisen kanssa, kun kaulus ja saumat oli tehty ohjeessa vähän mielenkiintoiselle tavalla ja itse olin vielä vähän sekoittanut pakkaa tuolla omalla päättelytavalla. Lopulta päädyin laittamaan toiselle olalle pienen halkion ja napin, mutta nytkin pää menee läpi vain nippanappa. Muuten paidasta tuli kyllä aika kiva ja ennen kaikkea se on aivan ihanan pehmoisen tuntuinen. Lankana on Hjertegarnin Bommix Bamboo ja ohjeena Suuri Käsityölehti 5/2008.

Apinapehmo

Omat lapset olisivat halunneet riistää apinan käsistä jo valmistusvaiheessa, mutta se meni kuitenkin 2-vuotissynttärilajaksi lasten serkulle. Malli on kirjasta Fiona Goble, Pehmolemmikit. Vähän viime tippaan meni, kun kuvittelin hommaan menevän pari tuntia. Vähän enemmän vierähti... Vartalon ateriaalina on velour ja kasvot ja paita ovat fleeceä, housut askarteluhuopaa. Vartalon sisään laitoin askartelupunosta, jotta jäseniä olisi saanut taivuteltua asentoon, mutta ei näyttänyt oikein toimivan. Mahtaako noita löytyä erivahvuisena?